Viikko 8 kuvina

Olipahan viikko! Jokaiselle illalle oli buukattu niin paljon ohjelmaa ettei tarvinu todellakaan miettiä että mitä sitä töiden jälkeen tekisi. Mutta hirveen kivoja juttuja siis! Ainoa asia mikä harmittaa on se, että treenit on jääneet ihan totaalisesti tässä hässäkässä. Jostain on joutunu menoja karsimaan ja ne menot on nyt sitten valitettavasti ollut salikerrat. Noin muutoin tää viikko oli kyllä semmonen itselle omistettu viikko.

16.2. Vihdoin tämä salailu saa luvan loppua kun lauantaina juhlittiin Iiriksen 30v synttäreitä! Eli maanantai meni mulla ja Tuijalla näissä merkeissä. Jatkettiin Iiriksen synttäripresun tekemistä.

17.2. Uus tukka! Kiitos Hair Level ja Heli, oot ihan mestari!

18,2, Keskiviikkona oli vuorossa sitten uusi tatuointi. Ja nyt lähtee kiitokset The Horse Inkiin ja Ollille! Tätäkin tuli kolme vuotta suunniteltua ennen kuin taas uskaltauduin tuohon tuoliin. Reilu 3 tuntia tässä meni mutta hetkeäkään en miettiny etteikö kuvasta tulisi suorastaan taideteos! Ihana kun ympärillä on taiteellisia ja taitavia ihmisiä!

19.2. Ja vielä kerran Iiriksen synttäripresentaation kimpussa. Torstaina se viimein valmistui!

20.2. Iiriksen synttäriiiiiiiit! Olin ottanu päivän vapaaksi ja yllätettiin sankari aamupalalla Klaus K:ssa. Meitä oli sankarin ja itseni lisäksi Tuija, Terhi ja Adam. Itkuhan siinä tuli. Loppupäivä meni valmistellessa seuraavan päivän juhlia. Tämä päivä tullaan muistamaan myös päivänä jolloin meinasin kuolla nauruun ehkä 500 kertaa.

21.2. Ja taas: IIRIKSEN SYNTTÄRIIIIIIT! Lähettiin aamusta Paulan kanssa shoppailemaan, siitä sujuvasti klo 12 jälkeen Teerenpeliin päiväolusille ja klo 14 oltiin jo Helin kampaamossa kera tyttöjen, sushien ja skumppien oottamassa sankaria. Prinsessahetken jälkeen siirryttiin juhlapaikalle ja juhlat jatkuki sitten aamu 7 saakka. OLI NIIN KIVAA!

22.2. Ihan näin aluksi on sanottava että kuva on täysin lavastettu, röökiä en ole alkanut taas polttamaan ja kuva otettu jo perjantaina Iiriksen juhlapaikan keittiössä. Tuija onnistui vangitsemaan tämän upean hetken. Tämä on kuin suoraan jostain Kaurismäen 80-luvun melankolisesta suomifilmistä ja jotenkin tästä suorastaan huokuu sunnuntaihin sopiva tunnetila. Hyvät bileet oli siinäki mielessä että ei ollu huono olo mutta se väsymys....

Saa nähä miten sitä tällä viikolla illat kuluttaa! Salille en pääse vieläkään tämän tatuoinnin takia ja ei ole enää Iiriksen juhliakaan joita salaa suunnitella. Taidanpa siis keskittyä ihan vaan olemiseen. Vois kattoa muutaman missatun Salkkari-jakson viime viikolta. On tässä ollukki jo vähän ikävä Pihlajakadulle.