Viikko 30 kuvina

Tämä oli yksi niistä viikoista jota on tullut odotettua suhteellisen pitkään. Tässä on ollu viime aikoina niin paljon kaikkea että jos en ois päässy kotiin niin oisin ehkä seonnu. Vaikka Helsingistäki on tullu 10 vuodessa koti, on Ivalon koti aina vaan SE koti.

20.7. Päivä ja ilta koostui lähinnä Frendeistä. Sohva ja Frendit on aika lyömätön maanantaiyhdistelmä.

Viikko 29 kuvina

Viime viikko oli henkisesti hyvin raskas. Menin maanantaina Diacoriin kun alkoi tuntua että ei ole normaalia että ääntä ei vaan ole tullut sitten Ruisrockin. Diagnoosi oli hengitystieinfektio ja lääkäri määräsi antibioottikuurin, yskänlääkettä ja muutaman päivän hiljaiseloa. Sanoi että en saa puhua. Ja se on se syy miksi tämä viikko on ollut hyvin hyvin raskas. Näin 2 viikon äänettömyyden jälkeen sitä osaa taas arvostaa huutamista, laulamista, ja ihan vaan PUHUMISTA! Ai että minä rakastan puhumista. Ja nyt se alkaa pikkuhiljaa olla taas mahollista! Juuri sopivasti kun keskiviikkona on edessä Ivalon hulinoihin lähtö.

Eli viikko meni aika hissunkissun turpa kiinni. Pakko sitä oli silti ollut käydä kodin ulkopuolella välillä, meinas alkaa seinät kaatumaan nimittäin päälle!

13.7. Viikon sairasloma, antibiootit ja turpa kiinni.

Viikko 28 kuvina

Eipä ole aikoihin ollu niin raskasta viikkoa kuin viikko numero 28. Vaikka en suostu ajatusmaailmaltani mihinkään "30-vuotias alkaa oleen jo aika vanha" niin pakko kuitenkin todeta että kyllä tuo useamman päivän dokaaminen oli 10 vuotta sitten helpompaa. Tai siis helppoahan se itse pämppääminen on vielä tänä päivänäkin, mutta siitä toipuminen onki sitten ihan eri juttu...Toipumista ei helpottanu superflunssa jonka sain myös. Ja niin paljon kuin puhumista ja metelöintiä rakastankin ei sitäkään ole pystyny tekemään, koska tää ääni ei ole vieläkään tullu takasin. Tää kähinä on suorastaan luonnotonta. Tässä ei ole mitään coolia viskibassoa, vaan sitä ääntä ei yksinkertasesti ole. Oli pakko varata Diacoriin aika. Jos ne vaikka läppäsis paperin käteen jossa lukis ihan virallisesti että ois oltava turpa kiinni pari päivää.

6.7. Ruisrockin loppu, kotimatkan alku. Käytiin Irkun kanssa kyttiksellä puhaltamassa. Vaikka lopetin juomisen ja kirjaimellisesti sammuin sunnuntai-maanantai välisenä yönä baarin jälkeen muiden jatkaessa meidän hotellihuoneessa bileitä, puhalsin vielä päivälläkin 0,5. Iiris nollat. Eli ratin taakse heitettiin ajamista pelkäävä Iiris joka kuvaili hienosti tätä paluuta: ajomatka helvetistä. Päästiin etenemään noin 40 kilometriä kun jouduttiin pysäyttämään auto motarin varteen ja aloin oksentamaan. Päästiin etenemään ehkä seuraavat 40 kilometriä ja Irkku totesi että ei pysty enää. Otettiin hetken pysähdys ja siirryin ajamaan. Ihan sairasta touhua. Ja pojat nukku tyytyväisenä takapenkillä. 165 kilometrin matkaan kului 3,5 tuntia. Ihan ok suoritus.

Viikko 27 kuvina

Niin sitä sitten saatiin viime viikonloppuna festarikesä startattua. Ja voi Ruisrock minkä teit! Olit ÄLYTÖN! Siis vieläki niin fiiliksissä siitä touhusta. Koko viime viikko oli oikeastaan vaan viikonlopun odotusta eli eipä tässä muuta yhteenvetoa edes tarvita.

30.6. Hän on Ursula, 8 viikkoa vanha englanninbulldoggi. Hän taisi viedä sydämeni. Vilma kateellisena joutu kattomaan vierestä kun kaikki oli tämän kaverin kimpussa. Voi taivas miten tuli ikävä Viltsun pentuaikoja!