Viikko 28 kuvina

Eipä ole aikoihin ollu niin raskasta viikkoa kuin viikko numero 28. Vaikka en suostu ajatusmaailmaltani mihinkään "30-vuotias alkaa oleen jo aika vanha" niin pakko kuitenkin todeta että kyllä tuo useamman päivän dokaaminen oli 10 vuotta sitten helpompaa. Tai siis helppoahan se itse pämppääminen on vielä tänä päivänäkin, mutta siitä toipuminen onki sitten ihan eri juttu...Toipumista ei helpottanu superflunssa jonka sain myös. Ja niin paljon kuin puhumista ja metelöintiä rakastankin ei sitäkään ole pystyny tekemään, koska tää ääni ei ole vieläkään tullu takasin. Tää kähinä on suorastaan luonnotonta. Tässä ei ole mitään coolia viskibassoa, vaan sitä ääntä ei yksinkertasesti ole. Oli pakko varata Diacoriin aika. Jos ne vaikka läppäsis paperin käteen jossa lukis ihan virallisesti että ois oltava turpa kiinni pari päivää.

6.7. Ruisrockin loppu, kotimatkan alku. Käytiin Irkun kanssa kyttiksellä puhaltamassa. Vaikka lopetin juomisen ja kirjaimellisesti sammuin sunnuntai-maanantai välisenä yönä baarin jälkeen muiden jatkaessa meidän hotellihuoneessa bileitä, puhalsin vielä päivälläkin 0,5. Iiris nollat. Eli ratin taakse heitettiin ajamista pelkäävä Iiris joka kuvaili hienosti tätä paluuta: ajomatka helvetistä. Päästiin etenemään noin 40 kilometriä kun jouduttiin pysäyttämään auto motarin varteen ja aloin oksentamaan. Päästiin etenemään ehkä seuraavat 40 kilometriä ja Irkku totesi että ei pysty enää. Otettiin hetken pysähdys ja siirryin ajamaan. Ihan sairasta touhua. Ja pojat nukku tyytyväisenä takapenkillä. 165 kilometrin matkaan kului 3,5 tuntia. Ihan ok suoritus.

7.7. En kyennyt mihinkään. Ja Vilmalla oli sympatiaväsymys. Vielä maailman isoin kiitos Tuijalle ja Kimmolle kun hoitivat Viltsua koko viikonlopun kuin omaansa <3

8.7. Jake oli laittanut Miikan mukaan mulle tuliaisia! Tuo Häppärin Lifetime Deal -paita on ihan mun suosikkigrafiikka! Ja nyt sain sillä varustetun uuden hienon paidan. Ja tarroja. Kitaraki alkaa näyttää pikkuhiljaa valmiilta.

9.7. Tämä tässä on kasa sushia. Ja tämä kasa on peräisin Fredalla sijaitsevasta Fukusta. Käytiin testaa niiden lounasbuffet. Pakko kyllä silti todeta että vaikka hyvää oli, en ole vielä löytänyt parempaa buffaa kuin mitä Konnichiwassa on.

10.7. Festarimasennusta helpottaakseni kävin hakemassa Good Kicksistä nämä! AI MAAILMA! Karhu Ariat. Kylläpä helpotti. Kiitos Good Kicksin äijät, teidän luona on aina ilo asioida! Tästä starttasikin sitten extempore-viikonloppu. Ei ollut mitään suunnitelmia, ei mitään. Siispä suunnattiin pohtimaan tulevaa Hannan ja Iiriksen kanssa Henkan terassille. Siinäpä sitten ympärille muotoutui hyvin random porukka, josta osan kanssa jatkettiin 5 tunnin terassilla istumisen jälkeen matkaa Kallioon ja sieltä Zetoriin. Koska humppa kiinnostelee... :D Aamuun asti tais mennä. Kiitos seurasta jengi!

11.7. Lauantain kävin nappaamassa Vilman mukaan ja mentiin paranteleen oloja Irkun aamupalapöytään. Pari Solia siihen sitten ja kattelin ku Iiris kaunistautui Heidin tupareita varten. Ja kakkospäivän menojahan ei voi olla jos ei käy istahtamassa hetken Eerikin Kulmassa. Ja koska viikonloppu oli extempore, niin sitä oli myös loppuilta. Tutustuttiin Ruisrockissa ihan huikeisiin raumalaisiin tyyppeihin! Ja paljastukin että koska maailma on pieni, meillähän olikin paljon yhteisiä tuttuja. Yhdellä niistä jäbistä oli synttärit Kampissa ja päädyttiin sitten sinne. Ne tyypit on just ku ois aina ollu meidän Ivalon tai Helsingin kaveriporukkaa. Ja ne niiden daamit, ihania tyyppejä! Loosessa meni loppuilta. Ja koska uusiin ihmisiin tutustuminen ei siihen loppunu, niin Los Angelesista kotoisin oleva Dallas hyökkäsi seuraamme huomattuaan mun päässä Kingsien lippiksen. Se on nyt kuukauden Suomessa käymässä ja oli yksin liikenteessä tutustumassa ihmisiin. Ihan mahtava tyyppi! Ihasteli suomalaisten enkun kielen taitoja ja juomiskykyä. Dallas oli ihan kuin meidän inarin kaveri Robin. Täysin klooni! Ja sittenpä vastaan tuli myös sattumalta Ekin Janita! Voi onnea. Tuliki hirveä ikävä siinä sitten Ivalon kavereita. Onneksi enää reilu viikko ja päästään laittaan Ivalo hyrskynmyrskyn crossien ja rockien merkeissä!

12.7. Jos koet että kuvasta puuttuu jotai oleellista darran osalta niin kerro ihmeessä. Irkku kun on enkeleistä parhain, se hyppäsi bussiin ja toi meille pitsaa, limua, sipsiä ja dippiä. Itse kykenin siltä väsymykseltä sitten hakemaan meille iltakahville munkit ja karkkia. Huonosta olosta ei ollut tietoakaan mutta se väsymys...en jaksanu edes kättä nostaa! Nämä kesäviikonloput alkaa pikkuhiljaa menee ihan urheilusuorituksista. Josta puheenollen salillekkaan en ole päässy vissiin ihan hetkeen...

Nyt kun ei päästäkkään järkkäämään tulevana viikonloppuna Ritun nimppariristeilyä niin olisikin taas yksi viikonloppu ilman suunnitelmia. En tiedä pitäskö heittäytyä niin hurjaksi että vaikka nukkuis.