maanantai 7. syyskuuta 2015

Viikko 36 kuvina

Jaa että mitenkö noista kesän vikoista festareista sitten selvittiin? Huonosti. Hyvin, hyvin huonosti. Kun maanantaiaamuna katsahdin kelloon jatkoilta herättyäni totesin että jos maailma romahtaa niin se hetki on tässä ja nyt. Taksi alle, kotiin, kamat kasaan ja konttorille. Taksilla tietysti. Romahtamispiste oli lähellä. Mutta onneksi pystyin jakamaan tämän kaiken tutkaparini Iiriksen kanssa. Mun totaalinen partner in crime. Ja kun illalla pääsin Iiriksen luokse se kirjaimellisesti myös tapahtui. Se romahtaminen. Mutta siitä selvittiin! Torstaina pysty jo syömään ekan kerran oikeasti ruokaa. Nyt kun ajattelee tuota viime viikkoa niin en kiitos halua elää niitä alkuviikon päiviä enää koskaan ikinä milloinkaan uudestaan.


31.8. ja 1.9. Tämä kuva sopii molempiin päiviin täydellisesti. Muuta ei vaan pystyny tekemään ku nukkumaan. Käymään töissä ja nukkumaan.



2.9. Keskiviikkona alkoi oikeastaan elämä sitten jo voittamaan. Ja oli kiva erilainen työpäivä! Oltiin Nikon ja Iiron kanssa hoitamassa Novan juontajien promokuvauksia. Sitä saa kyllä olla kiitollinen tämmösestä ammatista joka mulla on. Jokainen päivä on erilainen eikä tekemisiä ole lokeroitu yhteen tarkkaan toimenkuvaan. Ja kun vielä saa tehdä töitä superkivojen tyyppien kanssa niin hätäkö tässä!


3.9. MTV Radioiden kick off! Ja kerrankin erilainen kick off. Oli mielenkiintoisia puheenvuoroja, ei ainuttakaan strategista ryhmätyötä, ja lopuksi illanviettoa Novan, NRJ:n ja Nostalgian porukan kanssa. Näiden heppujen kanssa saa viettää nykyään aikaa aivan liian harvoin! Nostalgian Jami ja Jalle. Markus, Salsa ja meidän tangokuningatar-Sussu jäi puuttumaan kuvasta. Mutta siis voi elämäni miten tätä jengiä saa aina nauraa!!! Jos tosiaan jotain tässä MTV-kuviossa ikävöin niin sitä välimatkaa tuonne Lauttasaaren studioille.


4.9. Pieni potilas <3 Vilma on ollut jo muutaman viikon tosi allapäin ja vaisu. Takajalkojakin on vähän ontunu. Ajattelin että olenkohan onnistunut jotenkin masentamaan sen. Kaiken maailman koiraterapeutit kävi mielessä. Mutta sitten kun kuvailin työkaverille Vitsun oireita, se totes että eihän sillä vaan ole borrelioosi. Ei muuta kun heti perjantaille aika ja lääkärikäynnille. Lääkäri venytteli raajoja ja totesi että polvet vähän naksuu. Mummo-parka! Siitä otettiin vielä verikokeita ja saatiin mukaan kipulääkettä. Saatiin myöskin missioksi laihduttaa 1,5 kiloa. Kesän kuumuuskin on kuulemma voinut vaikuttaa mutta englanninbulldogeilla tuppaa nuo nivelet hieman heikentymään vanhetessaan. Pitää toivoa että tämä on ohimenevä tila. Mutta voi elämä tuota laastaritassua! Meinas itku päästä.


5.9. Tough Viking. Kuka olisi uskonut että minusta ois tähän? Meillä oli tapahtumassa mukana NRJ:n edustusjoukkue ja mietin osallistumista aina perjantaihin saakka. Viime vuonna jäi niin harmittamaan kun en päässyt mukaan vaan tyydyin olemaan kannustusjoukoissa. Tänä vuonna sitten on ollut tätä sairastelua ja ihan vähän tuota juhlaputkea. Edellisen kerran olen harrastanut mitään urheiluun liittyvää toukokuussa kun juoksin Naisten Kympin. Mutta niin siitä vaan selvittiin! 12 kilometriä, 21 estettä. Tulta, jääkylmää vettä, korkeita paikkoja ja itsensä voittamista. Ihmismieli on kyllä uskomaton. Jos jotain päättää, niin sitä pystyy mihin vaan! Olen siitä elävä todiste. Radan jälkeistä fiilistä ei voi edes sanoinkuvailla. Illalla sitten Maikun kanssa ulos. Olipa ihanaa! Nähdään niin harvoin että nää meidän yhteiset illat on kyllä kultaakin kalliimpia. Kaikin puolin TÄYDELLINEN lauantai.

6.9. En tiedä miksi en sunnuntaista kuvaa ottanut. Oli siitä erikoinen juhlien jälkeinen sunnuntai että ei ollu yhtään huono olo, mutta se lihaskipu...jotain ihan käsittämätöntä! Särki joka paikkaa, jopa semmosia paikkoja joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Aamupäivä meni paikallaan maaten mutta illalla oli pakko päästä ulos ja kävelylle. Sitä tapahtuu todella harvoin. Että sunnuntaina pääsee kotoa ulos. Oli kivaa nähdä miltä sunnuntai-iltainen hiljainen Helsinki näyttää.


Se on sitten tosiaan syyskuu. En ole vielä ihan varma mitä mieltä olen lähestyvästä talvesta mutta onneksi sitä ei vielä tarvi miettiä! Niin pitkään kun lehdet pysyy puissa on kaikki hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti