Koska kuvat puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, olen kuullu, niin pakko laittaa nyt ne kuvat sitten puhumaan.
Lähdettiin ajamaan VP:n, Matin ja Laten kanssa 22.12. klo 16.30. Lumiraja alkoi vasta Oulun korkeudella ja voin kertoa että olipa muuten ajoittain pimeetä kun ei ollut sitä lunta valostuttamassa, eikä edes katuvaloja. Matka meni kyllä aika näppärästi. Rollon ja Sodankylän välillä nähtiin vieläpä Matin kanssa ihan tajuton tähdenlento! Perillä oltiin 23.12. klo 5.50. Tunne oli kyllä sanoinkuvailematon. Kotona, vihdoin!
Ja seuraavana päivänä välittömästi pihalle kuvaamaan. Sininen hetki, pakkasta -25. Kelpaa.
Ella on meillä joka toinen joulu, ja nyt oli se kerta kun saatiin pikkutonttu mummolaan! Meidän perinteisiin kuuluu koristella kuusi yhdessä. Niitä pieniä ihania asioita <3
Varmasti ensimmäinen kerta elämässäni kun totesin "olispa selfiekeppi!".
Tätä tapaamista olin odottanut! Ihanista ihanin Jossun Stella <3
Pukki toi paljon ihania juttuja, joista yksi tässä. Tunturikiejkon fanipaita, omalla nimellä varustettuna tietenki! Meidän Arttu on oman junnujenginsä kapteeni. Aika ylpeä fanitäti olen.
Tapaninpäivä! Seon kautta Kellarin kautta jatkoille. Voi apua miten hauska ilta meillä oli!
Tapaninpäivän jälkeen tapahtui jotain ennenkuulumatonta ja lähdin pojille Inariin kuskiksi.
Aioin viettää aikaa muksujen kanssa, ja niin myös tein! Ei ole parempaa oleiluseuraa olemassa.
Vietettiin Peetun kanssa kummitäti-kummipoika -laatuaikaa ja käytiin elokuvissa kattomassa Tenavat. Tämä meidän Aslak on kyllä ehdottomasti yksi sympaattisimmista leffateattereista!
Oli aikaa myös kelkkasafarille. Johanna, Minna, Jenni ja Jennin aussipoikaystävä, joka oli pari päivää ennen nähny vasta eka kertaa lunta, tuli Sodankylästä. Ajettiin Pasasjärvelle, tai siis Sari ajo meidän kelkkaa, minä istuin ja nautin kyydistä. Tämä se on kyllä yksi niitä asioita joita on talvisin ikävä.
Jotta ei vastoinkäymisiltä vältyttäs, kaatui äiti uuden vuoden aattona töihin lähtiessään ennen aamuseiskaa. Heräsin siihen rysähdykseen ja enpä ole ehkä ikinä aiemmin kokenut yhtä järkyttävää herätystä. En ole mitenkään herkkä ihminen että oksentaisin tai pyörtyisin helposti, mutta jotenkin unensekaisessa mielentilassa kun näin tämän ranteen niin silmissä sumeni. Kerta se on ensimmäinenki! Ei muutako ensiapua ranteeseen isän toimesta ja lähdettiin äitin kanssa Sokkarille tunniksi töihin. Olin ihan järkyttyny että apua ei muka ole heti saatavilla! No ei siinä. Sokkarin aamuhommathan hoitu niinku 10 vuotta sitten. 4 h vietettiin sitten terveyskeskuksessa ja rannetta väänneltiin paikalleen ja kipsattiin kolmeen otteeseen. Onnistuihan se lopulta! Koko ajan sai pelätä että tulee lähtö Rovaniemelle leikkaukseen...siinä ois ollu sitten meidän uuden vuoden juhlat ja 60v bileet.
Klo 12 starttas äiskän synttäreiden juhlinta työkavereiden toimesta Sokkarilla. Sen lisäksi että Ivalon S-Market on kylän paras kauppa, on siellä myös ihanin henkilökunta! Noita tyyppejä oli ihana nähä!
Äiti ja varaäiti <3
Tinasta tuli selkeä Supernainen eli vuosi 2016 ei voi olla muuta kuin hyvä.
PERHESELFIE! Loman jokaisena päivänä muistin kertoa näille tyypeille miten ihanaa musta on olla kotona niiden parissa. Kyllä se vaan se perhe on tärkeintä maailmassa.
Perhe jäi juhlimaan uutta vuotta ja me suunnattiin kavereiden kanssa Inariin. Viime uusi vuosi vaihtui Pariisissa ja todettiinkin siinä että jos pitäisi joku muu paikka valita vuoden vaihtumiselle, olisi se Inarin Papana, seurana Ivalon kaverit. Ja nyt tämä haave toteutettiin! Ja vieläpä aikamoisella kattauksella. Ambassan comeback-keikka, Ailu, Mikkal, JP, Soppa, Aziz...koko Guerra Norte -jengi! Juhlat jatku Ivalossa jatkoilla aina aamuseiskaan asti.
1.1. Me synttärisankarit! Itse kyllä unohdin tyystin että mulla on samana päivänä synttärit, koska kyllä nämä kaks päivää oli äitin! Se on meidän stara, upea 60v tähti <3
Synttärijuhlinta jatkui illalla Inarissa, ja tällä kertaa kavereiden lisäksi paikalla oli myös Upa, Miia, Paula ja Pette. Itsehän väsähdin kesken Robinin bändin rokkikeikan (anteeksi!) ja otin niin sanotusti pikku päikkärit...siitähän riemu repesi. Siitä sitten piristyneenä juhlat jatkui taas pitkälle aamuun!
Mietin tuossa että tämä muuten niin ankea vuosi sai kuitenkin onneksi aivan mielettömän lopun! Mutta sitten taas kun selailin noita kuvia vuoden varrelta niin paljonhan siellä oli ihaniakin juttuja. Näiden kuvien perusteella voisi jopa todeta että ei tämä vuosi nyt niin surkea sitten kai ollutkaan. Silti olen maailman onnellisin että se jäi taakse ja uusi vuosi voi alkaa lähes tyhjältä pöydältä. Kirjaimellisesti.
Mietin ensin että jääköön tämä vuoden kestänyt kuvapäiväkirja nyt tähän, mutta en ehkä maltakkaan lopettaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti