29.2. Unta takana 2 tuntia, lento takasin Helsinkiin klo 7. Kaikesta oppii ja tästä opittiin se että näiden viikonloppujen jälkeen on pakko oppia ottamaan iltalennot.
1.3. TYÖPISTEENI <3 Kyllä, tein comebackin työelämään ja tulin takasin kotiin NRJ:lle. Social Media Manager ilmoittautuu hommiin!
2.3. Käytiin Nooran ja Irkun kanssa Henkassa wings-treffeillä! Pus!
3.3. Tämän hämmentävän kuvan on tarkoitus havainnoillistaa sitä miten opin pyörittämään reilu 1 kg painoista hulavannetta yhdellä jalalla. Elämäni on ajoittain hyvin mielenkiintoistas, tiedän.
4.3. Tänä viikonloppuna en aio tehdä YHTÄÄN MITÄÄN! Sen verran oli shokki nämä aamuheräämiset sen jälkeen kun on kuukauden verran nukkunut 12 tunnin yöunia. Sain töissä päähäni että tänään on saatava nachopelti ja se ajatus ei lähteny pois. Siispä: sohvaa, televisiota ja nachopeltiä.
5.3. 13 tunnin yöunet. Thats whatsup! En malttanu pysyä töistä erossa joten tein muutamia somejuttuja ja sitten koostin mun edellisviikkojen koulutettaville vähän matskua. Ihana iisi lauantai!
6.3. Käytiin Tiksissä kattomassa Viljasten kanssa Matiaksen ja muiden minityyppien lätkäharkat, ja sieltä suuntasin Irkun vaatekaappia penkomaan tulevaa RadioGaalaa varten. Mukanani vein motivaatio-McFlurryt. Ja löytyhän sieltä asu!
Olen jotenkin superonnellinen tästä tällä viikolla startanneesta työkuviosta. Oon kuullu semmosen lauseen kuin että "Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle". Se kuvaa jotenkin hyvin tätä tilannetta. Silloin kun muutettiin NRJ:ltä MTV:lle ajattelin että mahtavaa, sama duuni mutta tavallaan uusi alku. Mutta nyt kun tuota viime vuotta ajattelee niin jos olisin saanut päättää, en olisi koskaan NRJ:ltä lähtenytkään. Mutta se nyt ei ollut meidän päätettävissä se asia. Toisaalta jos tuota viime vuotta ei olisi kaikkine sekavine työkuvioineen ollut, en varmasti olisi nyt tässä enkä varmasti ainakaan tuntisi tällä tavalla. Tuntisi tätä onnellisuutta johon meinaan pakahtua! Tiistaina kun menin töihin oli tunne että menisin uuteen työpaikkaan. Ja tavallaanhan meninkin! Vaikka fyysinen paikka ja ihmiset olivat samat, on toimenkuvani kuitenkin eri kuin aiemmin.
Laitoin työtutkapari-Elinalle viikonloppuna viestiä että onkohan ihan normaalia olla työstään näin innoissaan ja onnellinen että ihan on suorastaan perhosia vatsassa ja hihityttää. Elina vastasi hyvin: "Ei! Ja just siksi ollaankin niin etuoikeutettuja." Täysin totta! Rakastan työtäni ja rakastan niitä ihmisiä kenen kanssa sitä saan tehdä! Tästä tulee vielä niin kova juttu! NRJ 2.0. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti