Viikko 31

1.8. Kotona taas! Iltakoneella lensin takasin Helsinkiin hyvin hyvin haikein mielin mutta kyllä se taas tästä! Ja mäkin kautta kotiin. Nyt kun pääsin takasin tähän mun UUDELLE SOHVALLE en meinannu malttaa lähteä nukkumaan koko yönä :D

Viikko 30 kuvina

25.7. Siinä se on. Monen vuoden haave ja 5 tunnin projekti. UUSI SOHVA! Ilman Ramua ja Miikkaa tuo ei ois tuossa. Voi jestas sentään! Vanha sohva ensin 5. kerroksesta alas ja kierrätyskeskukseen, uutta sohvaa hakemaan Tikkurilaan jossa todettiin että jaa, ei taida mahtua kyytiin...Mutta kyllähän se mahtu! Millilleen! Ja pojat sai sen vielä kannettua sitten asuntoon ja saatiin se jollain ihmeen akrobatialla myös olohuoneeseen asti...EN NOUSE TÄSTÄ IKINÄ!

Viikko 29 kuvina

18.7. Koska oli Riikan nimipäivä, tein jengille töissä Köyhiä Ritareita, jotka veikeästi vaihdoinkin Köyhiin Rituleihin....Ai ai :D Olipa hyvää! Ja tänään alkoin myös muutaman päivän tuurailu NRJ:n Iltapäivässä kun Allu lomailee. Kyseessähän on meidän kuunnelluin blokki. Että parempi että en mieti sitä massaa joka siellä radion äärellä on ja keskityn vaan höliseen. Hahha!

Viikko 28 kuvina

11.7. Kiitos Ruisrock 2016. En unohda sinua koskaan.

ÄLYTÖN viikko 27 kuvina

Tähän viikkoon jos johonki mahtu TODELLA PALJON actionia. Hengästyttää vieläki, mutta olihan tää nyt heittämällä yks kesän parhaista!

4.7. Lennähdettiin parin kuuntelijan, Universalin tyyppien ja Evelinan kanssa Tukholmaan kattomaan Rihannan keikkaa. Loopin jengi oli mukana myös. Ja sehän tiesi vain yhtä asiaa: yks iso jurri! Voi morjesta miten oli hauskaa! Parhaiten mieleeni jäi tämä "heräsin 800 metriä väärästä Scandicista" -juttu :D Kova oli toki keikkaki!

Viikko 26 kuvina

27.6. Eipä vois ilma enempää mielentilaa ilmentää! Olin niin POIKKI! Niin poikki että otin töistä päästyäni kahdet päikkärit, toiset mallikkaasti klo 20.10-21. Että olipa siinä sitte yöllä yrittämistä. Huomenna aion olla taas täydessä iskussa!

Viikko 25 kuvina

20.6. Ramu ja Ria ovat vihdoin vuosien Ausseissa asumisen jälkeen kotiutuneet!!!!!!!!! Ihan mieletöntä!

Viikko 24 kuvina

13.6. Miten ihminen voi olla näin POIKKI!? Nukuin 1,5 tunnin päikkärit. En suostu uskomaan että tää johtus muka lauantain kesäfestaristartista. Muuten tulee kohtalaisen väsyny kesä :D

Viikko 23 kuvina

Tänä viikonloppuna kauan odotettu SUMMERBURST! Ja on muuten kesän festarialotus.

6.6. Kesäillat. Näitä on ollu ikävä <3 Ja Vilma vanha vesipeto juoksi suorilta mereen vaikka lämpöasteita oli ulkona ehkä noin 13.

Viikko 22 kuvina

Mikä mieletön lomaviikko takana! Pakko saada kuvat tänne muistoksi, heti kun ehdin ne siirtää koneelle. Oli ihanaa, mutta onpa kyllä ihanaa taas palata arkeen ja ennen kaikkea TÖIHIN!

29.5. Pakko alottaa tää viikko sunnuntaista kun palasin reissusta kotiin. Sen kunniaksi lähettiin syömään kesän ekat jädet!

Viikko 20 kuvina

16.5. Pääsin töistä kotiin niin siivosin. Pesin pyykkiä, tiskasin, imuroin...siivosin niin urakalla että unohtu kuvaki ottaa! Tää on kyllä todella outoa että musta löytyy nykyään kahen päivän dokausviikonloppujen jälkeen aina maanantaisin tämmöset energiat...Ja iskee ihan hullu siivousvimma!

17.5. Nyt se tapahtu. Ollaan Ellun kanssa mietitty töissä että mitä tapahtuu meidän lähetykselle jos Ellu sairastuu. Ja nythän se sitten sairastu. Menin aamulla töihin ja parin sekunnin ajan tilannetta mietittiin siinä ja todettiin että meikäläinen pystyy tähän yksinki. Asia jota en ois IKINÄ USKONU! Mutta hetkeä myöhemmin istuin Dossen tekniikkaopissa ja opettelin painelee oikeita nappuloita ja veteleen oikeita liukuja...SIIS TAJUTONTA! Näin kai sen piti mennäkki. Että kun on pakkotilanteen eessä niin sitä vaan suorittaa. Sitä kyllä kykenee aikamoisiin tekoihin. Tästä huomas sen että oma mieli asettaa ihmiselle kyllä ihan älyttömiä esteitä, semmosia mitä ei oikeasti todellisuudessa ole edes olemassa.

18.5. Ihan vähän on tässä lauantai jo mielessä kun suunnataan family Karjalaisen kanssa Espanjaan. Kävin lukemassa vielä viime hetken arvosteluita meidän asunnosta ja sen vuokraajasta. Kovasti oli saanut kehuja ja en voinut olla kiinnittämättä huomiota kohtaan "the jacuzzi on the roof is the must". Kyllä kiitos!!!

19.5. Pakattu! Ja näin kolme päivää yksin lähetystä tehneenä pakko sanoa että mad respect kaikille yksintekijöille! Oli se siistiä mutta oli se kyllä myös haastavaa! Huomenna Ellu tulee taas töihin. Voi tätä onnellisuuden tunnetta!

20.5. LOMA! KYLLÄ! Ja sitä käytiin Irkun kans juhlistamassa Tempon terssilla, jossa join elämäni ensimmäisen ALKOHOLITTOMAN oluen!

Ja tää pitää julkasta jo nyt koska huomenna starttaa meidän kauan odotettu, hyvin kyseenalainen, Fuengirolan matka! Siitähän ei voi tulla ku  timanttia!

Viikko 19 kuvina

9.5. Shoppailuhetki! Pitäähän sitä tulevan lauantain Euroviisubileisiin jotenki valmistautua. Ja sitten vihdoin sain aikaseksi hankkia uuden puhelimen!!! Ihan pikkusen meni pata jumiin kun vanha iPhone huusi koko ajan että puhelimessa ei ole tilaa. Poistin puolet sovelluksista, kuvia ja videoita ja silti siinä ei ollu tilaa! Sunnuntaina tuli eteen se tilanne että puhelin oli lentää ikkunasta ulos. Kirjaimellisesti. Mutta oh! Nyt on tilaa! Niin olin onnellinen että ei harmittanu edes se että ostin vääränkokoiset bikinit. Ilmeisesti tissini ovat isommat kuin luulinkaan.

Viikko 18 kuvina

2.5. Minkä mielettömän yllärin posti oli tuonu mukanaan!!!! Renne ja Iida meni naimisiin <3

Viikko 17 kuvina

25.4. Miten tässä näin kävi? Sitä voi moni itseni lisäksi miettiä. NRJ:n Päivä - Ellu&Ritu. Kyllä! Meitä pyydettiin tuossa keväällä tekemään demoja, ajatuksella että alkaisimme vetää NRJ:n Päivää. Ehdotus tuli täysin yllätyksenä, mutta mehän tartuttiin tuumasta toimeen. En ole ikinä osannut ajatella itseäni radion tälle puolelle. Taustatekeminen on aina ollut enemmän se mun juttu. Mutta onhan tämä nyt ihan mieletön juttu! Pääsen tekemään jotain sellasta mistä en ole osannut edes haaveilla. Ihan superiso kiitos kaikille kavereille ja tutuille jotka on tsempannu tässä touhussa! Moni on tullut sanomaan miten tää on ollut vaan ajan kysymys, että me häärätään äänessä. Se on jännää huomata miten eri tavalla sun ympäristö ajattelee susta, itsehän en olisi ikinä voinut uskoa tämmösen tapahtuvan.

Viikko 16 kuvina

18.4. En ole tänään tavoitettavissa.

Viikko 15 kuvina

11.4. Käytiin Vilman kans studiolla ottamassa siitä "promokuvia". Onneksi oli Irkku apuna, ei ois malli pysyny ehkä muuten paikallaan.

Viikko 14 kuvina

4.4. Vaikka räppi vei meikäläisen mennessään vajaa 20 vuotta sitte niin aina olen fanittanu Eppu Normaalia. Ehkä siksi että se on joku mun, Upan ja Paulan sisarusjuttu. Siihen musaan assosioituu niin paljon muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Ja aina ku ollaan yhdessä dokaamassa niin soitetaan edelleen Eppuja. Kun olin yläasteella Eput järjesti jäähyväiskiertueen ja Paula meni Oulussa keikalle kavereidensa kanssa. Itkin suorastaan itseni uneen kun ajattelin etten koskaan pääse näkemään Eppuja livenä. Kyllähän ne on keikkaillu erinäisiä kertoja tuon jälkeenkin useaan otteeseen mutta koskaan en ole päässy kattomaan. Paitsi nyt. Iiris laitto viestiä että Eput tulee elokuussa esiintymään Hernesaaren Rantaan. Ei tarvinu miettiä 2 sekuntia pitempään, jos sitäkään! Vitsi mikä keikkapaikka, siihen ilta-aurinko ja Epuilta Valkea Kupla niin lupaan herkistyä!!

Viikko 13 kuvina

28.3. Helsinkiin tais tulla kesä. Ja just eilen tulin talvisimmasta talvesta Suomen toiselta puolelta. Vaikka olen jeesustellu tätä ääripäiden eroa nyt jo kohta 11 vuotta, tämä on edelleen yhtä hämmentävää.

Viikko 12 kuvina

PÄÄSIÄISLOMA LÄHESTYY!

21.3. Startattiin Jallen kanssa tän viikon kestävä Nostalgian Iltapäivässä Rohkeasti Somea päin -osio. Tarkotus on tutustuttaa Jalle ja Nossen kuuntelijat sometouhuihin. Ja tietty konsultti Karjalainen on paikalla ku tarvitaan!

Viikko 11 kuvina

14.3. Kävin Lauran luona kylässä. Vanha kunnon kylästelyreissu! Hän tässä kuvassa on tosin Lauran Irma. Asutaan lähes vierekkäin ja silti nähään nykyään niin harvoin! Älytöntä.

Viikko 10 kuvina

7.3. Huomenna naistenpäivä. Senpä vuoksi ilta kului askarrellessa Vikin ja Köpin ruusutervehdyksiä! Ai että on ihanaa olla töissä! Joko olen muistanu sanoa!?

Viikko 9 kuvina

29.2. Unta takana 2 tuntia, lento takasin Helsinkiin klo 7. Kaikesta oppii ja tästä opittiin se että näiden viikonloppujen jälkeen on pakko oppia ottamaan iltalennot.

Viikot 7 ja 8 kuvina

15.2. Ei-mitään-tietoa.

16.2. Entinen työkaverini Mervi kyseli josko voisin tulla pitämään pientä some-koulutusta hänelle ja hänen muutamalle ystävälleen. Ilman muuta suostuin! Ja eipä ole hetkeen jännittänyt niin paljon. Vaikka tykkään hölöttää ja olla sosiaalinen, esiintyminen (lukuunottamatta musisointia), esim. esitelmien pito ei ole koskaan ollut mun vahvuus. Mutta oli ihan sairaan kivaa! Ja parasta oli palaute: Riikka, oon rampannu kalliissa koulutuksissa ja nyt on ihan pakko sanoa että tämä oli paras missä olen ollut. Meinas itku tulla!

Viikot 5 ja 6 kuvina

Nyt kun työt loppu niin tuntuu että viikot hujahtaa vielä nopeempaa kuin työllisenä ihmisenä! Jäänyt ihan tännekin kuvat laittamatta. Siispä tässä muistoja kahdelta kuluneelta viikolta.

1.2. Omat avaimeni ovat edelleen hukassa, mutta löysin kadulta jonkun kohtalontoverin avaimet. Nyt ne löytyy Pasilan poliisilaitokselta. Josko ne päätyisivät oikealle omistajalle. Tämä löytö oli hyvä ja lohduttava osoitus siitä että tätä todellakin sattuu muillekin.

Viikko 4 kuvina

25.1. Kyllä. Avaimet on hukassa. Turhautumisen tunne 110%.

Viikko 3 kuvina

18.1. Suosikkijuomani: vihreä tee, inkivääriä ja sitruunaa. En nyt oikein tiiä onko tää flunssa tullu jäädäkseen vai mikä tässä on meininki.

Viikko 2 kuvina

11.1. Iiris kotiutu pohjosesta joten hyökättiin Vilman kanssa välittömästi kyläilemään! Ei oltukkaan nähty muutamaan viikkoon. Kamalaa! Mutta ihanaa ku seki on taas takasin täällä!

Viikko 1 kuvina

HERE WE GO AGAIN! Aloitetaas taas ihan alusta :)

4.1. Sen lisäksi että oli vuoden eka työpäivä, oli myös vuoden eka kova pakkaspäivä. Ja sehän tarkoittaa sitä että jotta Vilman saisi edes jotenkin -25 asteen pakkasessa liikkumaan tärisemättä, piti kaivaa varastosta takki päälle! Se ei ehkä ole miellyttävintä puuhaa mutta toivon että kaiken nöyryytyksen keskellä mitä tämä koira kokee, se edes tuntisi oloaan hieman lämpimämmäksi.

It's been one hell of a ride!

Jos vuotta 2015 pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se sana olisi luopuminen.

Olin aina ajatellut että jostain syystä 30-vuotis vuoteni tulee olemaan törkeän siisti vuosi. Se alkoi ihan mielettömällä tavalla, parhaiden kavereiden kanssa Pariisissa, aivan kuten suunnitelmiin kuului. Sitten alkoi arki.

Vuoden 2015 ensimmäinen luopuminen tapahtui heti vuoden alussa kun muutettiin NRJ-konttorilta MTV:n tiloihin Pöllölaaksoon. Suurin osa siitä mielettömästä porukasta jonka kanssa sain tehdä päivittäin töitä 3,5 vuotta jäi Lauttasaareen. Mutta eipä se kuitenkaan lopulta isommin haitannut, yhteistyöhän jatkui silti vaikka päivittäin ei nähtykään. Ja eipä silti, onneksi MTV toi tullessaan uusia hienoja työkuvioita ja mahtavia tyyppejä mun elämään, kiitollinen olen heistä jokaisesta.

Maaliskuussa tuli vuoden suurimman luopumisen aika kun jouduttiin hyvästelemään meidän rakkaista rakkain ystävämme Erik. Tuon 1,5 viikkoa mitä kavereiden kanssa vietettiin Ivalossa, itkettiin, naurettiin ja muisteltiin, tulen muistamaan varmasti ikuisesti, niin kuin jokainen meistä. Sitä me mietittiin että miten uskomaton yhdistävä voima surulla on. Meidän suuren suuri kaveriporukka oli tuona hetkenä tiiviimpi kuin koskaan, ja sellaisena se on jatkanut olemista siitä lähtien.

Aikaa kului, tuli kevät ja MTV:llä alkoi yt:t. Itse en ottanut tuota aikaa kovinkaan raskaasti, mutta kun näki miten se vaikutti ympärillä oleviin ihmisiin ja päivittäiseen tekemiseen, se tuntui todella pahalta. Ja niin tuli kesäkuun puoliväli ja taas jouduttiin luopumaan työkavereista, yhdestä erityisen tärkeästä ja rakkaasta. Minullehan näissä yt:eissä kävi onnekkaasti kun minut rekryttiin lennossa Valveeseen, jonne "palveluni" niin sanotusti ulkoistettiin. Mutta työt niin MTV:n kuin radioiden parissa jatkui entisellään. Ja taas pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin, hauskoihin ja hulluihin persooniin, kiitollisena jälleen.

Kesällä oltiin niin sanotusti ihan let loose. Se startattiin Iiriksen ja Miikan kans toukokuussa New Yorkista. Sen jälkeen oli festareita, oli terassi-iltoja, jatkoja ja vähän lisää festareita, Miian polttarit, minun ja tyttöjen Norjan road trip. Oli myös maailman kauheimpia olotiloja. Kesällä päästiin myös juhlimaan Upan ja Miian häitä, jotka on edelleen mielestäni yhdet upeimmista häistä joissa olen ollut. Ja voi vitsi miten minun ja Kumpulaisen Pekan tulkinta Foo Fightersien Everlongista jännitti!

Syksyllä kiristeltiin taas vähän pinnaa työelämässä mutta pieni sekoilu ja stressihän on vaan hyvästä, "eipä ole ainakaan kahta samanlaista päivää". No mutta, kaikesta selviää, koska "sehän on vain duunia", niin kuin eräs fiksu nainen elämässäni on mulle opettanut.

Jotta vuodelle saataisiin täydellinen luopumisen lopputulos, kuuluu siihen vielä kerran yhdet yt:t ja yrityskaupat. Niin tuli Bauer ja osti MTV:n radiotoiminnan. Itsehän olen tässä vuoden aikana ehtinyt tottua jo nopeisiin muutoksiin eikä tämäkään nyt varsinaisesti ollut mikään suuri uutinen, mutta se kuinka monesta uskomattoman upeasta työkaverista joutui taas luopumaan tuli kyllä järkytyksenä. Näistä Valveenkin yt:eistä kuitenkin selvisin. Tiedän, nämä yt-kuviot ja niiden määrä yhteen vuoteen saa mutki ihan sekasin. Siksi niistä en juurikaan ole jaksanut yleisesti missään puhua. Vaikka ikäviä kuvioita ovatkin, ei ne ainakaan murehtimalla parane. Ja faktahan on se että tänä aikana jokaisessa työpaikassa on muutoksia, niin hyviä kuin niitä ikäviäkin.

Nyt kun tässä on ihan urakalla jouduttu luopumaan niin luovutaan nyt sitten vielä vuodesta 2015. Sitä ei todellakaan tule ikävä. Aionpa kerrankin olla odottamatta uudelta vuodelta yhtään mitään, en aio suunnitella, elän edelleen hetkessä kuten olen yrittänyt tehdä tähänkin asti, enkä tee uuden vuoden lupauksia kun en ole tehnyt niitä tähänkään asti. Silti se ärsyttävä optimisti yrittää huutaa mun sisällä että tästä vuodesta tulee parempi kuin edellisestä! Ja jos jotain, niin ainakin se tuo mukanaan muutoksia. Tänään nimittäin menin ja irtisanoin itseni. Olen aina kannustanut kaikkia ihmisiä tekemään just niin kuin sydän sanoo, nyt oli mun vuoro kuunnella omaani. Se mitä työtulevaisuus tuo tullessaan, no, se nähdään varmasti jossain vaiheessa. Sillä välin nautin tästä uskomattomasta tunteesta jonka tämä mielestäni rohkea, joidenkin mielestä varmasti typerä tekoni sai minussa aikaan!

2016. Olen valmis.

Viikot 52 ja 53 kuvina

Mikä mieletön joululoma 2015! 1,5 viikkoa kotona Ivalossa, ympärillä perhe ja kaverit. Tavoitteena oli halata kaikkia useaan otteeseen tuona aikana, tehdä lumienkeli, nukkua, juhlia ja olla ajattelematta työasioita. Jokaiseen kohtaan tuli rasti ruutuun! Bonuksena vielä alasti tehty semilumienkeli.

Koska kuvat puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, olen kuullu, niin pakko laittaa nyt ne kuvat sitten puhumaan.

Lähdettiin ajamaan VP:n, Matin ja Laten kanssa 22.12. klo 16.30. Lumiraja alkoi vasta Oulun korkeudella ja voin kertoa että olipa muuten ajoittain pimeetä kun ei ollut sitä lunta valostuttamassa, eikä edes katuvaloja. Matka meni kyllä aika näppärästi. Rollon ja Sodankylän välillä nähtiin vieläpä Matin kanssa ihan tajuton tähdenlento! Perillä oltiin 23.12. klo 5.50. Tunne oli kyllä sanoinkuvailematon. Kotona, vihdoin!