Viikko 51 kuvina

14.12. Ihana vanha kunnon askarteluhetki! Viime kerrasta onki tovi vierähtäny. Lopputulos näytti kyllä todellakin ala-astelaisen tekemältä mutta ei haittaa! Tää on väkerretty rakkaudella.

Viikko 50 kuvina

7.12. Otin vihdoin itteä niskasta kiinni ja starttasin joulusiivousurakan. Aiempina vuosina tää spurtti on otettu niin että Itsenäisyyspäivänä kämppä kiiltää lattiasta kattoon mutta tää syksy on ollu jotenki niin raskas että ei vaan oo meinannu jaksaa. Olen ylpeä itestäni!

Viikko 49 kuvina

30.11. Jos tuulesta sais kuvan niin se ois tässä. VITSI MIKÄ MYRSKY!

Viikko 48 kuvina

23. ja 24.11. Airbnb oli kovassa käytössä nämä kaksi päivää. Täytyy muuten suositella, unohtakaa ne pakettimatkat ja vuokratkaa kämppä.

Viikko 47 kuvina

16.11. Straight Outta Compton. Vihdoin!

Viikko 46 kuvina

9.11. Tämä maanantai. Tätä on puuhasteltu Jennan kanssa töissä noin kaksi kuukautta. Eli MTV 2016 lanseeraus. Perjantaina lanseerattiin kevät töissä myynnille. Maanantaina oli vuorossa B2B-tilaisuus eli lanseerattiin Maikkarin kevät 2016 asiakkaille. Tapahtumapaikkana toimi Tennispalatsi ja pakko sanoa että aivan paras miljöö hetkeen! Tästä selvittiin kunnialla alun pientä teknistä kämmiä lukuunottamatta.

Viikko 45 kuvina

2.11. Iiris tuli kylään. Kosti kuulemma muutaman vuoden takaisen kukkaepisodin. Me oltiin kaadettu Sarin kanssa meillä kukka ja oli ollut kiire raveihin. Iiris sitten oli kultaisena ihmisenä päätti jäädä siivoamaan meidän sotkun. Tämä oli nyt sitten kuulemma kosto.

...

Viikko 44 kuvina

26.10. Maanantaista ei ole kuvaa. Eikä torstaista. Koska ne oli täysin toisensa kaltaiset. Aamulla töihin, ja päivä venähti iltaan asti tapahtumapresentaatioita Jyrkin kanssa suunnitellen.

Viikko 43 kuvina

19.10. Lento takasin kotiin lähti Köpiksestä vasta illalla, eli oli vielä koko maanantai aikaa suorittaa vikat shoppailut ja yhtä lempipuuhistani: istua kahvilassa ja vain tuijottaa ohikulkevia ihmisiä.

Viikko 42 kuvina

12.10. Olen monesti sanonut että Vilma ilmentää välillä loistavasti mun olotiloja. Mutta kerrankin oli tilanne että että mulla oli superenerginen maanantai ja Vilma puolestaan näytti tältä.

Viikko 41 kuvina

Miten ihmeessä tässä voidaan olla jo menossa viikossa 41! Mihin tämä aika oikein katoaa!?

5.10. Sitä alkaa näin kesän jälkeen vihdoin saada salirutiineista taas kiinni ja oon jopa pikkuhiljaa löytänyt sen kadoksissa olleen innostuksen koko touhuun. Mutta se mihin en innostusta löydä on tämä kokkaaminen. Siinä pannulla mun banaanipannari joka sisältää siis tasan yhden banaanin ja 2 kananmunaa. Ihan meinas tuo paistinpannu lentää ikkunasta pihalle!! Eivätpä tiedä Kari Aihinen ja Tomi Björck mitä menettivät kun en päässyt osallistumaan aikataulun vuoksi Katastrofikokin castingiin.

Viikko 40 kuvina

28.9. Meillä oli Irkun kanssa operaatio Rockyn pelastus. Krisse joutu Meikkuun päivystykseen pienen accidentin takia ja me suunnattiin kulkumme adoptoimaan Rocky-parka Leppävaarasta yökylään. Rescue team!

Viikko 39 kuvina

21.9. Olin illan Iiriksen luona. Perusmaanantaipohdintoja. Yks mietintä oli miten sitä rikastuisi. Ei ainakaan näiden avulla. Taidettiin vaipua jopa niin synkkiin vesiin että Irkku pisti googlaten "how to sell used panties". Tais olla mun idea.

Viikko 38 kuvina

14.9. Oon tainnu sanoa ennenkin mutta pakko todeta taas että vaikka maanantaisin tuppaa olemaan aika väsyny fiilis, silti töissä saa itestään ihan uskomattomia tehoja irti. Kotiin kun pääsin olin sitten ihan poikki. Iirikseltä tuli viesti klo 20.30 että se lähti vasta töistä ja sillä tuli fiilis istua Malminkartanoon asti bussissa, ei jaksanu jäädä kotipysäkillä pois. Ymmärrän tunteen. Niinhän se sitten heitti rundin päättärillä musiikkia kuunnellen. Tästä innostuneena hyppäsin ite ysin ratikkaan tekemään kierroksen. Tämä saattaa kuulostaa typerältä mutta miten ihanaa on istua vaan ja katella kaupungin valoja ja ihmisiä ja kuunnella musiikkia. Joskus hypätään Irkun kanssa kolmosen ratikkaan mcFlurryjen kanssa ja tehdään kierros sillä. Nyt tehtiin omat rundimme. Ihanan rauhottavaa! Suosittelen.

Viikko 37 kuvina

7.9. Novan Aamun mainoksen kuvaukset.

Viikko 36 kuvina

Jaa että mitenkö noista kesän vikoista festareista sitten selvittiin? Huonosti. Hyvin, hyvin huonosti. Kun maanantaiaamuna katsahdin kelloon jatkoilta herättyäni totesin että jos maailma romahtaa niin se hetki on tässä ja nyt. Taksi alle, kotiin, kamat kasaan ja konttorille. Taksilla tietysti. Romahtamispiste oli lähellä. Mutta onneksi pystyin jakamaan tämän kaiken tutkaparini Iiriksen kanssa. Mun totaalinen partner in crime. Ja kun illalla pääsin Iiriksen luokse se kirjaimellisesti myös tapahtui. Se romahtaminen. Mutta siitä selvittiin! Torstaina pysty jo syömään ekan kerran oikeasti ruokaa. Nyt kun ajattelee tuota viime viikkoa niin en kiitos halua elää niitä alkuviikon päiviä enää koskaan ikinä milloinkaan uudestaan.

31.8. ja 1.9. Tämä kuva sopii molempiin päiviin täydellisesti. Muuta ei vaan pystyny tekemään ku nukkumaan. Käymään töissä ja nukkumaan.

Viikko 35 kuvina

Edessä kesän viimeinen festariviikonloppu, We Love 90's -festariviikonloppu. Kohokohtien kohokohta. Niin se vaan kesä vierähti. En ole ihan varma voinko sanoa että hauskaa oli. Oli ihania kesäiltoja ja superihania festareita. Mutta jotenki tuo kaikki sairastelu vei sen verran voimia että kai sitä parempiaki kesiä on joskus ollu...Mutta kesään täytyy palata toisessa postauksessa. Nyt kuitenkin ihanaan kesäviikkoon numero 35!

24.8. Ei niin mitään käsitystä mitä tänä kyseisenä maanantaina tapahtu. Ei ilmeisesti tasan mitään muistiinpantavaa :D

Viikko 34 kuvina

Tämä viikko tais olla yks iso darra kunnes taas tuli viikonloppu ja päästiin juhlahumuun. Tällä kertaa upeimien häiden merkeissä ikinä!

17.8. Flow-darra. Nukuttiin koko päivä. KOKO PÄIVÄ!

Viikko 33 kuvina

Alkaa tää elämä olla nyt siinä pisteessä että tää sairastelu tekee siitä TODELLA tylsän.

10.8. Kävin Lauran luona pitämässä pientä terapiahetkeä. Ja unohin ottaa kuvan. Ihana uus asunto niillä! Ja ihana Laura. Kun siirryin NRJ:n studioilta tänne Pöllölaaksoon niin nähdään toisiamme aivan liian harvoin. Mun työbestis!

Viikko 32 kuvina

Tällä viikolla kärsivällisyyttä koeteltiin todella. Eipä ihan just tule mieleen hermoja raastavampaa asiaa kuin kesällä sairastaminen. Alkaa huumorintaju loppua.

3.8. Diacor. Samat lääkkeet kuin pari viikkoa sitten, sairaslomaa viikko. Ei lisättävää.

Viikko 31 kuvina

Tällä viikolla tunteet kyllä heitteli laidasta laitaan. Olin maailman onnellisin, maailman haikein, aika surullinen ja loppuviikosta taas iloinen. Tällä hetkellä taidan olla kaikkea näitä tunteita sekasin. Semmosta kai se välillä on.

27.7. Startattiin Sarin ja Iiriksen kanssa auto kohti Pohjois-Norjaa ja Nordkappia, Euroopan pohjoisinta paikkaa. Ivalosta sinne on matkaa 422 km. Mulla on ollut jo vuosia haaveena lähteä reissaamaan asuntoautolla Norjaan. Tähän hätään ei just asuntoautoa saatu ja aikaakin oli vain pari päivää, mutta päästiinpä vihdoin tämä reissu toteuttamaan! Maisemat oli koko matkan ihan käsittämättömät vaikka vetä satoikin kaatamalla. Ihan kuin meidät ois heitetty keskelle Taru Sorumusten Herrasta -elokuvaa. Yötä oltiin Honningsvågissa, pienessä kalastajakylässä 30 km Nordkappista etelään.

Viikko 30 kuvina

Tämä oli yksi niistä viikoista jota on tullut odotettua suhteellisen pitkään. Tässä on ollu viime aikoina niin paljon kaikkea että jos en ois päässy kotiin niin oisin ehkä seonnu. Vaikka Helsingistäki on tullu 10 vuodessa koti, on Ivalon koti aina vaan SE koti.

20.7. Päivä ja ilta koostui lähinnä Frendeistä. Sohva ja Frendit on aika lyömätön maanantaiyhdistelmä.

Viikko 29 kuvina

Viime viikko oli henkisesti hyvin raskas. Menin maanantaina Diacoriin kun alkoi tuntua että ei ole normaalia että ääntä ei vaan ole tullut sitten Ruisrockin. Diagnoosi oli hengitystieinfektio ja lääkäri määräsi antibioottikuurin, yskänlääkettä ja muutaman päivän hiljaiseloa. Sanoi että en saa puhua. Ja se on se syy miksi tämä viikko on ollut hyvin hyvin raskas. Näin 2 viikon äänettömyyden jälkeen sitä osaa taas arvostaa huutamista, laulamista, ja ihan vaan PUHUMISTA! Ai että minä rakastan puhumista. Ja nyt se alkaa pikkuhiljaa olla taas mahollista! Juuri sopivasti kun keskiviikkona on edessä Ivalon hulinoihin lähtö.

Eli viikko meni aika hissunkissun turpa kiinni. Pakko sitä oli silti ollut käydä kodin ulkopuolella välillä, meinas alkaa seinät kaatumaan nimittäin päälle!

13.7. Viikon sairasloma, antibiootit ja turpa kiinni.

Viikko 28 kuvina

Eipä ole aikoihin ollu niin raskasta viikkoa kuin viikko numero 28. Vaikka en suostu ajatusmaailmaltani mihinkään "30-vuotias alkaa oleen jo aika vanha" niin pakko kuitenkin todeta että kyllä tuo useamman päivän dokaaminen oli 10 vuotta sitten helpompaa. Tai siis helppoahan se itse pämppääminen on vielä tänä päivänäkin, mutta siitä toipuminen onki sitten ihan eri juttu...Toipumista ei helpottanu superflunssa jonka sain myös. Ja niin paljon kuin puhumista ja metelöintiä rakastankin ei sitäkään ole pystyny tekemään, koska tää ääni ei ole vieläkään tullu takasin. Tää kähinä on suorastaan luonnotonta. Tässä ei ole mitään coolia viskibassoa, vaan sitä ääntä ei yksinkertasesti ole. Oli pakko varata Diacoriin aika. Jos ne vaikka läppäsis paperin käteen jossa lukis ihan virallisesti että ois oltava turpa kiinni pari päivää.

6.7. Ruisrockin loppu, kotimatkan alku. Käytiin Irkun kanssa kyttiksellä puhaltamassa. Vaikka lopetin juomisen ja kirjaimellisesti sammuin sunnuntai-maanantai välisenä yönä baarin jälkeen muiden jatkaessa meidän hotellihuoneessa bileitä, puhalsin vielä päivälläkin 0,5. Iiris nollat. Eli ratin taakse heitettiin ajamista pelkäävä Iiris joka kuvaili hienosti tätä paluuta: ajomatka helvetistä. Päästiin etenemään noin 40 kilometriä kun jouduttiin pysäyttämään auto motarin varteen ja aloin oksentamaan. Päästiin etenemään ehkä seuraavat 40 kilometriä ja Irkku totesi että ei pysty enää. Otettiin hetken pysähdys ja siirryin ajamaan. Ihan sairasta touhua. Ja pojat nukku tyytyväisenä takapenkillä. 165 kilometrin matkaan kului 3,5 tuntia. Ihan ok suoritus.

Viikko 27 kuvina

Niin sitä sitten saatiin viime viikonloppuna festarikesä startattua. Ja voi Ruisrock minkä teit! Olit ÄLYTÖN! Siis vieläki niin fiiliksissä siitä touhusta. Koko viime viikko oli oikeastaan vaan viikonlopun odotusta eli eipä tässä muuta yhteenvetoa edes tarvita.

30.6. Hän on Ursula, 8 viikkoa vanha englanninbulldoggi. Hän taisi viedä sydämeni. Vilma kateellisena joutu kattomaan vierestä kun kaikki oli tämän kaverin kimpussa. Voi taivas miten tuli ikävä Viltsun pentuaikoja!

Viikko 26 kuvina

Tällä viikolla alko jo vähän tuntumaan siltä että kyllä se aurinko ja lämpö vielä tälle kesälle saadaan! Ja sen verran tuli oltua ulkona että rusketustaki alkaa pikkuhiljaa olla. Vaikka viime viikko starttasi vähemmän mukavasti, se sisälsi kuitenkin paljon kavereita, naurua, sitä aurinkoa ja yhdessäoloa <3

22.6. R.I.P eli rap in peace Mikko!

Viikko 25 kuvina

Tämä viikko ei alkanut ihan sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Eilen saatiin tieto siitä että Mutenian Mikko on kuollu. Suru-uutisten kuuleminen on kamalin asia maailmassa. Mikko oli myös Ivalosta ja meillä on paljon tätä samaa kaveriporukkaa. Mikko oli myös mun entisen poikaystävän Juhon isoveli. Siellä te pojat nyt Ekin kanssa räppäätte taivaassa enkelit pyörryksiin! Ei voi muuta kun lähettää ajatuksissa paljon halauksia ja voimaa Mikon perheelle <3

Tässä kuitenkin nyt viime viikko.

15.6. Kuten olen monesti todennut, en oikein osaa, enkä edes pidä keittiössä hääräämisestä. Mutta nyt kun tätä aikaa tässä oli tuli fiilis leipoa vanha kunnon leivos! Puhelu äidille ja Paulalle, resepti ylös ja hommiin. Ja yhtään itseäni kehumatta tuli ihan törkeen hyvä! Ottaen huomioon lähtötasoni. Nyt en taas leivokkaan hetkeen.

Viikko 24 kuvina

Pitemmittä puheitta annetaan kuvien puhua puolestaan!

8.6. Päätettiin extempore lähteä illalla leffaan. Will Ferrellin Get Hard oli elokuvan nimi. Ja pakko kyllä todeta että Ferrellin leffat ei kyllä petä koskaan! Taisin lähteä sinne elokuviin tosiaan sitten silmät kiinni ja peiliin katsomatta jos tuota stailia kattoo. Kampin fashionistat watch out!

Viikko 23 kuvina

Tätä viikkoa odotin ehkä eniten hetkeen! Tarkemmin sanottuna tulevaa viikonloppua. Kun mun veljentyttö Ella oli 4-vuotias ja täällä käymässä sanoin sille, että se voisi joskus yksinkin lentää Oulusta lomailemaan. Se totesi silloin että "Mutta Riikka-täti enhän minä vielä voi lentää yksin kun olen vasta 4-vuotias! Mutta sitten kun olen 6 vuotta niin sitten tulen sun luo". Ja niinpä sitten muutamien ikäväpuhelujen jälkeen reissu pistettiin suunnitteluun eikä aikaakaan kun Upa ja Jaana osti sille lennot. Ellan eka yksin tehty kesälomareissu Helsinkiin torstaista sunnuntaihin! Yhtä juhlaa! Tyttöjen viikonloppu vailla vertaa!

1.6. Maanantait on vissiin vähän merkityksettömiä päiviä jostain syystä koska kuva unohtuu näköjään joka kerta ottaa.

Viikko 22 kuvina

Olipahan aika vauhdikas viikko. Tällä viikolla iski tajuntaan ihan huolella että KESÄ TULEE! Kuinka siistiä! Ja tää on sitä parasta aikaa kun se on vasta aluillaan. Tästä kesästä tulee super!

25.5. Vaikka en joka ilta sohvalla jaksa maatakkaan, niin pakko kyllä myöntää että tämän iltainen tuli tarpeeseen! Oli aikaa selvitellä reissukuvia ja kattoa telkkaria. Jota en oo ehkä paljon pariin viikkoon katellut.

NEW YORK

New York. Ehdottomasti yksi suosikkimatkakohteistani. Siinä on paikka jonne voi aina matkustaa uudestaan ja tämä kerta olikin jo neljäs kun siellä oltiin. Tätä reissua ei pitkään suunniteltu sillä lennot ostettiin maaliskuussa kun niin halvalla saatiin (380€, vähemmän mitä välillä saattaa joutua maksamaan esim. Ivalon lennoista...). Niinpä tuo 8.5. tuli aika nopsaa! Ja kun perille pääsi ei tuntunut yhtään että edellisestä kerrasta olisi jo 1,5 vuotta aikaa.

Viikko 21 kuvina

Ja näin sitä päästiin taas viikkorutiineihin takaisin! Kylläpä se vain tuommoinen viikonkin loma piristää kummasti. Etenkin semmonen kun irtautuu täysin kaikista mahdollisista arkirutiineista ja lähtee reissuun. Sen jälkeen jaksaa taas ihan eri energioilla!

Maanantaista ei ole kuvaa koska jetlag painoi sillä mielin että koko päivä meni aivan totaalisumussa. Heräsin aamuyöstä klo 3 tähän päivään ja aamulla töihin. Oli aika usvanen meininki.

19.5. Kirpparikamat kasaan! Sen verran tuli taas Nykissä shoppailtua että nyt on aika pistää vanhat kamat kiertoon. Varattiin Irkun kanssa pöytä Hietsun kirppikseltä lauantaille 30.5. Tulkaahan shoppailemaan!

Viikko 19 kuvina. Näin ennakkoon.

Tämän viikon kuvat laittelen jo poikkeuksellisesti näin torstaina, koska huomenna lennellään New Yorkiin ja siitä täytyy kyllä tehdä sitten ihan oma juttunsa! Tuskailen jo nyt sitä että miten mun puhelimen muisti tulee riittämään. Koska se ei ikinä riitä. Koska en ikinä raski poistaa kuvia enkä edes siirtää koneelle. Tämä nelipäivänen viikko on ollu super!

                               

4.5. Näin Vapun jälkeen maanantaina käynnistin sitten aamulla Spotifyn ja täytyy sanoa että on tainnu olla bileet. Valinnoista päätellen tahtipuikkoa on ollut heiluttamassa itse Sari Suomalainen. VENGABOYS! Hahhahah! Kerranki mahtava maanantai kun saatiin poikien kans Mäkki Rollosta vihdoin Helsinkiin lomailemaan! Käytiin Sampan kanssa se kentältä hakemassa ja täytyy kyllä sanoa että sen parituntisen hakureissun aikana kyllä huomas että nyt on kolme ivalolaista liilenteessä :D Ei näköjään näy missään että oon asunu täällä 10 vuotta. Voi sitä sekoilun määrää.

Viikko 18 kuvina

Whatta vappuviikko meillä onkaan takana! En kyllä huijaa yhtään jos sanon että tämä vappu oli ikimuistoisin ja P A R A S koskaan. Mieltä piristää myös suuresti tulevana perjantaina alkava loma ja reissu Nykiin. Oih ja voih tätä onnen määrää.

27.4. Tuttu ja turvallinen maanantaimode. Voiskohan mun maanantaikuva olla joskus jotain muuta ku synkistelyä ja epätoivoa.

Viikko 17 kuvina

Viime viikolla alkoi uusi elämä! Piti ottaa itteä ihan huolella niskasta kiinni ja startata taas salitreenit kolmen viikon tauon jälkeen. Kylläpä vain heti huomaa erot energiatasoissa kun saa itsensä taas liikkeelle.

20.4. Ekat treenit muutaman viikon tauon jälkeen. Tiukkaa teki kiitos kysymästä mutta vitsi miten hyvä fiilis tuli!

Viikko 16 kuvina

Paluu arkeen, paluu rutiineihin. Kovasti se viime viikkojen jälkeen ahdisti, mutta onneksi tässä aletaan olla jo voiton puolella näiden tilojen kanssa. Vielä viikko sitten olin ihan valmis muuttamaan takasin Ivaloon, jos vain olisin saanut kaikki kaverit matkaan. Mutta nyt taas tuntuu siltä että antaapa sen suunnitelman vielä odottaa! Meillä on itseasiassa ihan mahtava suunnitelma sen varalle jos/kun sinne jonain päivänä takaisin muutetaan. Tästä muistuttamaan muutama avainsana: Koppelo, Lappi itsenäiseksi ja eduskuntavaalit.

Mutta hetkeksi paluu viime viikkoon!

13.4. Elämän pieniä iloja. Iskin näihin silmäni Flight Clubin Instagramissa, ja en malttanu oottaa New Yorkiin saakka että nämä ehkä löytäisin sieltä vielä, vaan tilasin Ruotsista. Sneakersnstuff ei petä koskaan!

Home is where your heart is

Ja niin meni viikko että kykenin istua alas ja alkaa käymään läpi puhelimen muistia ja kattomaan ja fiilistelemään superhaikein mielin paria viime viikkoa. Yleensä olen laitellut jokaisen viikon kuvina, mutta viikoista 14 ja 15 tulee tämmönen yhteismuistelo.

Lensin Ivaloon pääsiäisviikon torstaina. Se oliki mielenkiintonen lento. Tiistaina saatiin tosiaan kuulla ne maailman pelätyimmät ja surullisimmat uutiset Ekistä. Keskiviikkona Samppa ja V-P tuli tähän meille, oltiin koko päivä yhessä. Sami liitty illalla seuraan ja yksi asia johti toiseen ja kohta istuttiinki Eerikin Kulmassa Ekiä muistellen. Kulma meni kiinni klo 2, siitä sitten haettiin poikien kanssa mun matkalaukku tästä kotoa, mentiin käymään syömässä ja johan oli kello sen verran että kentälle oli lähdettävä. Tuli siis valvottua reilu vuorokausi, vähän jopa enemmän koska edellisenäkään yönä ei paljon nukuttanu. Voin kertoa että sekavuustila oli aikamoinen kun kone laskeutui Ivalon kentälle klo 7.30. Siitä alkoikin sitten isoja tunteita sisältänyt 1,5 viikkoa.

Hetki vain aikaa on

"Hetki vain aikaa on. Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään. Hetki vain aikaa on. Kun on viimein aika lähtee niin tule mukaan, laita kätesi mun käteeni."

Eipä oltaisi osattu aavistaakkaan aikanaan kun Eki noita riimejä paperille tehtaili, miten oikeassa olikaan. Niin sitten tuli taistelu viimein päätökseen.

Muistan ikuisesti sen puhelun jonka sain sinä yhtenä perjantaina loppuvuodesta 2012. Eki soitti ja kertoi että kesällä valittamalleen leukasärylle oli viimein löytynyt syy: kasvain. 2013 kesällä tuli tieto että puhtaat paperit on hallussa, siitäkös meillä kaveriporukassa riemu syntyi. Mutta eihän se sitten lopulta ollutkaan näin. Kasvain oli levinnyt aivoihin ja tehnyt etäpesäkkeitä keuhkoihin. Tästä alkoi se todellinen taistelu.

Kenenkään ei pitäisi kuulla ennustetta "et tule näkemään 30-vuotispäivääsi". Mutta näin oli lääkäri todennut. Ne puhelut joita itkettiin puolin ja toisin, ne oli aina täynnä voitontahtoa. Kyllä se yhdessä puhelussa yhtyi itkemään ja tunnusti että kyllähän tämä asia pelottaa. Tottakai se pelottaa! Suurimmaksi osaksi Eki kuitenkin lohdutteli minua ja Saria kun soiteltiin. Pahoittelinkin sille kun se joutuu meitä herkkiksiä itkupillejä tsemppaamaan.

Aikaa kului. Viime jouluna Ivalossa päästiin pitkästä aikaa viettämään siinä vanhassa ja parhaassa kaveriporukassa aikaa. Eki esiintyi Pubissa joulupäivänä, oli mies ja kitara. Räppiura oli siirtynyt hieman sivuun ja Eki pääsikin yllättämään paikalliset Hobo Newsin tuotannolla, joka koostui suomenkielisestä kantrifolkista. Ja paikalla oli me kaikki, Ekin äitiä myöten. Tunnelma oli ihan mieletön. Lämmin ja rauhallinen vaikka paikkahan oli niin täyteen ahdettu että viimisimpiä ei edes päästetty sisään. "Vihdoin olen vapaa. On elon taakka noussut hartioiltani, viimein pääsin pakoon vartijoiltani. Vielä teidät tapaan, kun mielen napanuora kehoon katkeaa, ikuisuuden aavat eessä aukeaa. Silloin olen vapaa" kuului sanat ja mitäpä me siinä muuta pystyimme kun pienet itkut tirauttamaan. Joulupäivän juhlien jälkeen meidän juhlat jatku mun ylläri 30v-synttäreillä. Sillon lähti meininki niin sanotusti lapasesta kun Eki toi mestoille cajon-rummun ja Pertulla sattui olemaan matkassa mandoliini. Meidän vuoden 2006 jättiläismäinen amishitti Pillunsyöjä laitettiin uuteen uskoon ja kyseinen ysäripoljento sai herkän akustisen tulkinnan. Tuo jäikin meidän viimeiseksi yhteiseksi soitannaksi. Tämä kertokoon siitä että musisointi jatkuu kun taas kohdataan, sillä tuohon kappaleeseen sitä ei voi jättää! Haha.

Eki Ivalon keikalla.

Helmikuussa päästiin viettämään Hobo Newsin levyjulkkareita Tavastialle. Paikalla oli iso kasa Ivalon kavereita, mutta ei se yleisö pelkästään meistä koostunut. Kyllä oli sana kiirinyt kaupungilla että luvassa olisi musiikkia ja tulkintaa jota harvoin pääsee kuulemaan. Eki oli niin onnellinen. Sairaudesta huolimatta.

Tavastia 2015.

Niin kuin aiemminkin olen kirjoitellut, meillä oli ala-asteelta lukioon saakka bändi. Minulla ja viidellä muulla oli ilo ja kunnia saada olla mukana tämän musiikillisen mestarin ekoilla askelilla kohti musiikillista maailmanvalloitusta. Bändiajoista huolimatta kaikista mieleenpainuvin muisto yhteisestä musisointihetkestä on Jossun ja Jarin häistä vuonna 2012. Biisit olivat hääparin toiveen mukaan Hetken tie on kevyt ja Rakkauslaulu. Koska sulhaselle haluttiin myös esittää jotain, Eki konsultoi Hanea josko tämä tietäisi jotain rokahtavampaa häihin sopivaa. Rainbown Catch the Rainbow oli ehdotus ja sehän me valittiin. Kyseistä biisiä treenattiinkin sitten yömyhäiseen häitä edeltävänä yönä meillä Upan huoneessa, testiyleisönä Janita, Sari ja VP. Hyvin me siitä suoriuduttiin jos yhtään saan itse meitä kehua.

Jossun ja Jarin häät 2012.

Jäbä nappas sukkanauhan!

Siinä meitä on. Upee jengi <3

Eki joutui muutama viikko sitten taas sairaalaan. Kotiutumisen jälkeen me päätettiin poikien kanssa lähteä vihdoin ja viimein tekemään reissu Pirkkalaan, eli tuo reissu josta jouluna Ekin kanssa juteltiin. Niinpä me Anssin, VP:n ja Sampan kanssa ajettiin viime perjantaina yökyläilyreissulle. Tietysti se pelotti miten sitä osaa suhtautua tilanteeseen ja ennen kaikkea miten sieltä voisi ikinä lähteä pois. Pirkkalaan ei missään nimessä lähdetty itkemään ja surkuttelemaan, se oli selvää. Mutta eipä tarvinnutkaan! Meitä oli vastassa tuttu ja turvallinen Erik maailman suloisimman Janitansa kanssa. Ekillä ja Janitalla oli Pirkkalassa ihana koti, kaksikerroksinen talo jota ympäröi metsä ja peltomaisema. Ihastelin maisemaa ääneen useaan otteeseen. Ja olisittepa nähneet Ekin ja Janitan yhteiselon! Se oli täynnä rakkautta. Ihan kuin olisivat olleet yhdessä aina. Se miten ne katso toisiaan, miten Janita piti huolen että Ekillä oli hyvä olla. Koko ilta muisteltiin, naurettiin, dissattiin tuttuun tyyliin Anssia ja taas vähän naurettiin. Luettiin myös ylpeänä Ekin esittelemää Soundin Hobo Newsista kirjoittamaa levyarvostelua. 4 tähteä. Sanaleikit arvostelussa sai itsekin sanaleikkisän kaverin myhäilemään tyytyväisenä.

Eki oli niin rauhallinen ja tilanteen huomioon ottaen todella reipas, vaikka kivut olivatkin olleet kovat. Ainahan se on ollu rento, reipas ja rauhallinen, ja se mikä ominaisuus siinä on aina ollu kadehdittavin, on se sen järkevyys ja suhtautuminen ihan mihin tahansa. Tästä hyvänä esimerkkinä se kun totesin Janitalle että kai sinä oot muutaman kerran tän sairauden aikana raivostunu lääkäreihin kun kuuntelin kertomuksia tuolta sairaalamaailmasta. Janita totesi että ei ole, koska viha ja huutaminen ei auta mitään, molemmat olivat sitä mieltä. Ja samasta aiheesta Eki mainitsi Ylen alkuvuodesta tekemässä haastattelussa. "Haluaisin sanoa sen, että tärkeintä on jatkaa uskomista. Missään vaiheessa ei tule kyseeseen se, että luovuttaa tai heittäytyy selälleen ja tekee itku-potku-raivarit ja alkaa valittamaan, että miksi minä? Se ei missään nimessä tule kyseeseen. Vaan on ensiarvoisen tärkeää uskoa siihen, että huomisella on merkitystä ja että se huominen vielä tullee".

Meidän yökylästelyn aikana tilannetta käsiteltiin sen oikealla nimellä, tulevaisuudesta puhuttiin realistisesti ja sairautta käytiin läpi. Ekin rauhallisuus loi rauhaa myös meihin muihin. Lauantaina tuli aika lähteä takaisin. Pelätyt heipat. (Sanaa jäähyväiset en suostu vieläkään käyttämään sillä sitä ne ei ollut.) Sanoin Ekille että muistaa että me ollaan hengessä mukana. Me taistellaan sen kanssa. Ja kun sen sanoin puhuin meidän kaikkien puolesta, niidenkin jotka eivät paikalla olleet. Pyysin sulkemaan välillä silmät ja tuntemaan miten me lähetellään voimauttavia ajatuksia. Suukko poskelle, nähdään taas ja viimeinen halaus.

Vaikka asiaa on käsitelty, siitä on puhuttu ja tuleva oli tiedossa, ei tähän silti pystynyt mitenkään varautumaan. Ei kai luopumiseen voi mitenkään koskaan ennalta varautua. Ikävä on suunnaton, niin suunnaton että joka paikkaan sattuu.

Ekin musiikillisesta puolesta kertoo aika hyvin Facebook-feediin ilmestyneet postaukset. Laineen Kasperin kirjoitus oli Ekin näköinen: Lepää rauhassa Eki. Viritä levarit valmiiksi ja pidä skitta vireessä - matkalla kaikki ollaan. Puppa J ja Polarsoul postasivat Ekille myös. Solosella oli ihana päivitys: Olit yks parhaista tyypeistä ketä on tullut vastaan enkä puhu pelkästään niistä ketä oon tavannut räpin kautta. Niin hieno ja lämmin persoona...Tää on toisille niin epäreilua, mutta sä käytit sun kortit loistavasti olosuhteisiin nähden. Toivottavasti joskus viel päästään friistailaa yhessä jossain tuol henkimaailman puolella! Ja näiden lisäksi ne lukuisat muut päivitykset. Lähes jokaisessa luki miten Eki oli "yksi ystävällisimmistä ja huomaavaisimmista ihmisistä joita olen koskaan tavannut". Se todella teki vaikutuksen jokaiseen kenen kanssa oli tekemisissä. Myös Basso ja Suomiräpin erikoisohjelma Kultabassokerho jakoivat Edorfin biisejä. Soundi ja Rumba, jopa Ilta-Sanomat ja Iltalehti uutisoivat aiheesta sivuillaan. Radio Helsingissä vietettiin hiljaista hetkeä. Eki oli rakastettu. Onneksi myös me ehdittiin se poikien kanssa käydä sille vielä kertomassa. Ihmisten pitäis muistaa kertoa toisilleen että välittää, vaikka se typerältä kliseeltä kuulostaakin. Koska aivan niin kuin Eki lukiossa räppäili, Hetki vain aikaa on.

Kuten aiemminkin olen todennut, onneksi meillä on meidän muistot joita kukaan ei voi viedä. Meillä on myös Ekin musiikki joka jatkaa kulkuaan maailman loppuun saakka. Meillä oli elämän pituinen matka joka päättyi tosin aivan liian aikaisin. Nyt sinä Eki näytät siellä jossain enkeleille mallia miten räpätään ja pidät bileet pystyssä! Jonain päivänä me ollaan taas sun matkassa.

Tuo ensimmäinen kuva (meidän jengiselfie) tuolla ylhäällä otettiin 28.3. Eki nukkui pois 31.3.

Ikävä on ikuinen.

IS: Suomalaisräppäri Edorf menehtyi syöpään 29-vuotiaana
IL: Räppäri Edorf on kuollut

Rumba: Lepää rauhassa Edorf - Rapin suomenmestari on poissa

Soundi: Tamperelaisräppäri on vihdoin vapaa - lepää rauhassa Edorf
MTV: Kollegat muistelevat räppäri Edorfia (1985-2015): "Veljeni kuin vuori"

Viikko 13 kuvina

Tämä viikko oli hyvin kankea. Se on ehkä oikea sana kuvaamaan tätä. Alkuviikko meni viikonlopusta toipuessa ja yhtäkkiä oltiinki jo taas viikonlopussa.

23.3. Tämä kuva ei vaadi edes selitystä. Kolmen päivän jurrit ja maanantaina töihin.

24.3. Tätäkin voi tapahtua. Screenillä JYP-Blues -matsi ja minä Sports Academyssä sitä seuraamassa. Pakko tunnustaa että olin vain seuralaisena Miikalle. Vaikka kyllä se tunnelma tarttu!

25.3. ÄÄRIMMÄISEN mielenkiintoinen päivä! Meidän kansainvälinen markkinointipäällikkö Laurent oli vierailulla koko keskiviikon. Käsiteltiin NRJ:n uutta markkinointistrategiaa. Päivä oli sangen inspiroiva.

25.3. Kerroin miten viime viikon perjantaina oltiin aftereilla hieman erikoisemman jengin kanssa. Siellä tuli Petrin kanssa puheeksi Ivalon vesicrossit ja Rock@Ivalo-Sity -festarit (vai miten se kirjoitetaankaan..). Anyway viestimme käsittelivät torstaina erästä duunijuttua kunnes aihe vaihtui kesksuteluun Lappi-keikasta. Se ois aivan innoissaan tulossa keikalle Ivikseen, joten laitoin viestiä rokkien järjestäjälle että tässä olisi varteenotettava hahmo artistikattaukseen. Innostuivat suuresti ja aikoivat ottaa yhteyttä. Miettikää nyt, Ivalo-rokit ja Petri Nygård, sehän on täydellinen combo! Lupasin että mikäli keikka natsaa, me voidaan lähteä porukalla näyttää miten vedetään kunnon lappalaiset kännit. Sitä odotellessa.

26.3. Lähdettiin poikien kanssa Ekin luo Pirkkalaan! Vanha kunnon road trip. Näitä on ollukki ikävä.

27.3. Kun sanat ei riitä <3

28.3. Bongasin nämä I-H-A-N-A-T Air Jordan 1 Retro High GG Rainbowt Fligh Clubin sivuilta! Ajattelin ensin että odotan toukokuulle ja New Yorkiin josko ne löytyisi vielä silloin mutta en yksinkertaisesti malttanu enää odottaa. Oli aivan pakko tilata! Huhuh. Hyperventiloin.

Ensi viikolla olisi sitten pääsiäinen. Se tarkoittaa sitä että pääsen IVALOON! Johan tässä onkin ollut koti-ikävä.

Viikko 12 kuvina

Meni ihan julkaisutahti kuvien suhteen sekasin. Sen verran oli rankka viikonloppu. Kolmen päivän känni, se ei vissiin sovi oikein kenellekkään.

Mutta siis vihdoin viime viikon tapahtumiin!

16.2. Ulvilan murhamysteeri -dokkarin jälkeen olen edelleen vakuuttunut siitä että Anneli Auer ei vaan voi olla syyllinen tähän kaikkeen älyttömyyteen. Ei vaan voi. Jotenki ahdistavinta tässä jutussa on se, että tämä on yksi niitä asioita joita ei koskaan ikinä saada tietää! Vain Jukka Lahti itse tietää kuka hänet murhasi. On tää vaan niin älytön case.

17.2. Käytiin fiilistelemässä Vilman kanssa kevättä ihan urakalla Espan puistossa. Alicia Keys soi kuulokkeista. Oli hyvä hetki.

18.2. Oli taas NRJ Live Sessions -illan aika. Tällä kertaa esiintymässä piipahti Robin. Nämä teini-idolilivet on siitä spesiaaleja että sen nykyaikasen fanituksen näkee niin konkreettisesti ja läheltä. Eikä siinä ole mun mielestä edelleenkään mitään järkeä.

19.2. Parhaimpia salikertoja on juuri ne kerrat kun olet salilla yksin.

20.2. Kerrassaan mahtava perjantai! Niin mahtava että päätettiin lähteä Miran ja Ullan kanssa after workille Coronaan. Poistuin kotoani näyttäen tältä: kädessä ruisleipä ja pillimehu. Että joku 30-vuotias voiki näyttää vauvalta. Olipa meillä sitten hauska ilta! Seuraamme liittyi myös Irkku, illan aikana useaan otteeseen "skeittilegendaksi" tituleerattu Kaukosen Mikko ja viimisimpänä Petri Nygård. Sanosin todella että erikoisempaa kokoonpanoa saa hetken hakea. Mutta oli niin käsittämättömän hauska 6-tuntinen! Naurua, sitä ei tästä afterista puuttunu. Kyllä se taas tuli vaan todistettua, extempore-reissut on parhaita.

21.2. No se lauantai. Olihan tätä taas odotettu. NRJ Extravadance. Hommahan meni niin että  Irkku päätti hypätä mukaan pitkästä aikaa. Mukaan lähti myös perinteisesti Markus, sekä Novalta/MTV:ltä Juha, Niko ja Iiro. NRJ:n puolelta laivaan astui myös Elina ja Ismo. Tietystikkään ei pidä unohtaa meidän uskomattoman upeaa DJ-jengiä ja ihanista ihaninta tuotantotiimiä. Mutta sen lisäksi laivaan astui edelleen perjantaihuuruissa oleva, duunin kautta yhteistyötahomme Tuukka, Kalle sekä Kevin ja Jennifer. Kolmesta viimeisestä ei ollut ennen tätä iltaa mitään käsitystä, nyt on sitäkin parempi. Ihan MIELETÖNTÄ PORUKKAA! Tän risteilyn voisin risteillä muutaman kerran uusiksi.

22.2. Ja kun homma on hyvin startannut, miksi sitä pitäisi lopettaa. Eli meillähän juhlat jatkui risteilyn jälkeen sitten anniskeluravintola Anna K:ssa joka myös karaokebaarina tunnetaan. Kuvan henkilöt todellakin liittyvät tapaukseen ja tämä on meidän pysähdyspaikkamme mediaseinät ja siideripäkit tyylikkäästi levällään. Kyllä, osaan hoitaa duunini. Tämä reissuhan oli kokonaisuudessaan yksi iso kohokohta mutta jos nyt yhden kohdan erittelen, niin se oli kyllä se kun jälleen kerran villitsin kanssajuhlijoita Kaija Koon Tinakenkätytön tahtiin (ihan ulkopuolella kadulla saakka) ja päätin siinä antaa mukana laulavalle partasuulle mikin hetkeksi kertsissä. Siinä humalatilassa kuitenkin huomasin tunkevani mikkiä Jouni Hynysen ja vaimonsa Mari Perankosken suuhun. Mutta hauskaa heillä näytti olevan! Ehkä me tartutettiin se meidän hauskanpito kaikkiin erilaista sunnuntaita viettäviin ihmisiin. Kotona olin sitten ysin maissa ehkä. Olin niin kännissä että mistään ei ole mitään varmuutta.

Että sellanen viikko. Näiden kolmen edellisen kuvan ja selostuksen jälkeen ei varmasti tarvi selvitellä enempää miksi tämä alkuviikko on menny niin sanotusti sumussa. Onneksi pääsen viikon päästä Ivaloon!