"Ollaankohan me kavereita vielä sitte aikuisinaki..."

Yle julkas viime viikonloppuna jutun Ekistä ja sen taistelusta syöpää vastaan. Juttu oli niin Ekin näkönen ja kuulonen, reipas ja rehellinen. Jutun seurauksena rupesin miettimään meidän Ivalon kaveriporukkaa ja kaikkia niitä satojamiljoonia asioita mitä on yhdessä koettu. Niinpä oli siis pakko kaivaa esiin vanhat valokuva-albumit ja IFIn kuoret, istahtaa lattialle ja levittää eteen muistot 15 vuoden ajalta.

Meillä on ollu sama tiivis kaveriporukka läpi elämän. Maikun kanssa me ollaan pidetty yhtä jo 2-vuotiaista asti. Se asu meidän naapurissa ja oli meillä hoidossa. Vaikka meillä mahtu hurjaan teini-ikään pieni välirikko, näin 28 vuoden ystävyyden jälkeen se asia lähinnä naurattaa! Anssin, VP:n ja Ekin kanssa ollaan oltu samassa jengissä jo 6-vuotiaista asti. Hurjaa miten sitä muistaa vielä jotain noiltaki ajoilta. Yks juttu minkä myös Anssi aina jaksaa muistaa on se, kun esikoulukerhossa olin poikia piilossa leikkimökissä ja kurkistelin silloisten hörökorvieni kanssa sen ikkunoista. Anssi huudahti mulle tuolloin "Ei hätää Riikka, minä suojelen sinua!". Hahha! Ja sitä se tekis vielä tänä päivänäki. VP taas on ollu mulle 6-vuotiaasta saakka ku veli. Oltiin tosi paljon yhessä kun meidän Upa seurusteli nuoruusikänsä VP:n siskon kanssa. Ekistä tuli sitten 8-vuotiaana mun eka poikaystävä ja muistan ku pussattiin ekan kerran leikkikentän liukumäen portailla. Meidän rakkaustarinaa (enemmän ja vähemmän taukojen kanssa) kesti 7. luokalle asti.

Yläasteella minusta, Iiriksestä, Marista ja Krissestä muodostu todella tiivis nelikko. Millon tehtiin teiniangsteissa reissuja Ouluun meidän Paulan kämpille, millon oltiin mökkeilemässä Jolulassa. TikTakin Minne Vaan -biisistä tuli meidän tunnari, ja se kirjotettiin myös samanlaisiin sormuksiin 1.5.2015 päivämäärän kanssa. Tuolloin päätettiin että 1.5.2015 (eli ihan kohta!) tämä nelikko viettää Vapun sitten joskus 30-VUOTIAINA Ivalossa, ja kokoontuminen on Lauran Grillillä. Tuolloin jo mietittiin että Marilla on taatusti silloin jo perhe, ja niinhän siinä onkin onnellisesti käynyt! Marilla on ihanat tytöt ja se asuu nykyään monien Helsinki-vuosien jälkeen miehensä kanssa jälleen Ivalossa. Että taidetaan tulla vetäseen parit vappusimat rajankankaalle, pistähän pannu jo porisemaan!

Minne Vaan 1.5.2015

Kuvatekstinä tässä luki "Meidän ihanat kaveripojat". Jan, Ville, Johannes ja Eki 9. luokan päättäjäisissä.

Ekin jutussa luki että "Siellä kärvisteltiin Tepparin takana hirviässä pakkasessa ja kiskottiin viinaa. Se oli sellainen tietty vaihe yläasteella." Kesäsin sitä kiskottiinki sitten biitsillä.

Yläasteen jälkeen Iiris muutti lukioon Rovaniemelle. Sehän tarkotti sitä että päästiin tekemään tyttöjen kanssa Rollon reissuja kerran jos toisenki. Mukana oli myös välillä Ville ja Johannes. Kun valmistuttiin ylioppilaiksi, kaikkien meidän neljän vanhemmat osti meille ulkomaan matkat, ja siitä seurasi sitten viikon reissu Kreikkaan Kosille. Kun kaivoin vanhoja kuvia laatikosta, käsiini osui 3 kappaletta kameran pieniä kasetteja, joiden päällä kaikissa luki isolla DON'T WATCH! SENSUROITU KOS -04. Materiaali on todella top secret -matskua, mutta tytöt eiköhän me se VHS pyöräytetä käyntiin sitten vappuna Ivalossa?

Siinä me ollaan vikaa iltaa Kosilla.

Sen lisäksi että näitä bilereissuja tehtiin Rolloon ja Ouluun, osattiin me myös järjestää meillä kotona Eenokintiella kavereiden kanssa jos jonkimoisia bileitä!! Isä ja äiti lähti jokakesäiselle lomareissulle aina heinäkuussa, ja sillon Eenokintien omakotitalo muuntautui varsinaiseksi bilepyhätöksi. Niistä muotoutui viimisinä alaikäisvuosina yhdet kesän odotetuimmista bileistä joiden perään kylän täysikäset koviksetki rupes kyselemään jo hyvissä ajoin.

Kuten kuvan teksti kertoo, olihan meillä ihan törkeen hauskaa! Ja IKINÄ ei mitään hajotettu eikä mitään pahaa sattunu.

Siinä meidän Krisse. Blandattiin aina Leijonaa limuun (ei siideriin vaikka kuvasta vois niin kuvitella) ja Krisse oli maailman paras ja vakaakäsisin tyyppi tähän hommaan.

Kaiken tämän juhlimisen lomassa olihan meillä muutakin harrastetoimintaa. Meillä oli bändi ala-asteen 3. luokalta aina lukion vikalle asti, eli 10 vuotta. Bändiin kuulu itseni lisäksi Eki, VP, Mari, Heli, Ronja, Outi ja Heini. Keikkailtiin milloin missäki tilaisuuksissa, koulun juhlissa, messuilla, häissä, joka paikassa. Tää bändiaika oli kans aivan parasta aikaa! Välillä iskee ihan tajuton ikävä musisointia, mutta onneksi me tänä päivänä soitellaan Sampan ja VP:n kanssa aina välillä. Meidän bändiä veti meidän silloinen, nykyään ala-asteen entinen reksi Hyttisen Tapio. Tapsa on käsittämättömän mahtava tyyppi! Niin kannustava, usko meihin ja jakso meitä piiskata lempeästi uusien biisien pariin. Että iso halaus ja ylävitonen Tapsalle täältä suunnalta! Oispa siistiä kokoontua joskus vielä yhessä soittelemaan. Ens kesänähän vietetään ysiluokkien luokkakokousta Ivalossa että josko sillä reissulla...Huh oispa mahtavaa!

"Minä soitin kitaraa ja rakas ystäväni Vesa-Pekka Junttila bassoa. Ja sitten meillä oli siinä matkassa hirmuinen lauma ihania, kauniita tyttöjä soittamassa ja laulamassa", kerto Eki Ylen jutussa. Tässä ylhäällä kuvassa me kaikki ihanat ollaan just soitettu meidän vika keikka. Alakuvassa me mentiin kippistämään sitä Onnenpäiviin. Sitäkään mieletöntä humppalaa ei ole enää olemassa.

Musiikki ei meidän kaveriporukasta kuitenkaan hävinnyt. Ylen jutussa Eki mainitsi että sai ekan kosketuksen räppiin sen rantautuessa Ivaloon 2000-luvun taitteessa. Eki, VP, Anssi ja Jaakko rupes tekemään enemmän ja enemmän räppijuttuja ja lukiossa oltiin jo aika inessa skenessä niin sanotusti. Edorf ja Ambassa tais olla tuohon aikaan kuumimmat räppinimet Ivalossa sitten Eskimon ysärivillityksen. Ja koska niin räppipäissämme pyörittiin koko lukioaika, pitihän Vuokatin Pipefesteistä sitten tehdä jokavuotinen traditio. Mun ekat Pipefestit oli poikien kanssa 17-vuotiaana (vai oltiinko 16?). Katinkullasta hotellihuone ja meininki oli kohtuu jeppis. Olihan se nyt ihan mieletöntä yöpyä tuon ikäsenä samassa hotellissa niinki isojen starojen ku Skandaalin kanssa. HAHHA! Seuraavina vuosina meidän Pipefest-reissuille liittyi Heli, Jossu ja Maikku ja olipa siellä sitten myös paljon muitaki ivalolaisia meidän lisäksi. Albumista löyty niiiiiiiin paljon kuvia näiltä festarireissuilta, mutta tässä muutamia.

Kun oltiin 18-vuotiaita Leivon Jukka rupes puhumaan mulle sodankyläläisestä tytöstä, Sarista, joka oli kuulemma tismalleen samanlainen ku minä. Se hoki moneen otteeseen aina että siellä sodiksessa on se Sari josta tulee vielä sun paras kaveri. Samaa se oli selittäny Sarille Sodankylässä. Tulipa sitten eräs Vappu kun Jukka päätti tuoda Sarin piipahtamaan meillä Eenokintiellä. Heti ensikättelyltä todettiin että meistä vissiin on bestikset tulossa. Ja niinhän siinä kävi. Tähän väliin Jukka, KIITOS! Sarista sain itelleni sielunsiskon. Meidän välillä tapahtu joku käsittämätön ymmärrys ja ystävystyttiin todella nopeasti. Sitä on monesti jälkeenpäin mietitty että miten mahtavaa oli että Sari tuli osaksi tota meidän tiivistä porukkaa. Ihan ku se ois kuulunu siihen aina vaikka muut oltiin tunnettu jo ihan kakarasta asti. Sarin ja poikien kanssa tehtiinki sitten paljon reissuja millon poikien keikalle Pelloon, ja milloin oltiin Tampereella, joskus taas ihan muuten vaan Rollossa kun Maikku opiskeli siellä. Ja reissut tehtiin road trip -hengessä tietysti. Suomalaisten minibussiin kerty kilometrejä muutama tuhat. Noistaki reissuista on niin käsittämättömät muistot! Vitsi me ollaan koettu PALJON!

Siinä me Sarin kans ollaan. Ihanat 19-vuotiaat.

Mutta kuulupa meidän reissuremmiin ja Ivalon viimeisiin vuosiin myös Heini. Heini Von Pandy eli Päntsä (aina ku sille päälle satuttiin). Heinin ja Sarin kanssa tehtiin noita road tripejä myös kolmestaan aika monta. Ollaan oltu Torniossa, ollaan oltu Oulussa. Sodankylässä vietettiin myös siistit filmifestarit Sodankylän kavereiden luona.

Heinin ja Sarin kanssa reissattiin näillä reissuilla aina Suomalaisten Yariksella ja matkamusana toimi uskomattoman kovat poltetut CD:t sekalaisilla soittolistoilla.

Palatakseni vielä näihin Pipefest-reissuihin, päällimäiseksi on niistä reissuista jäänyt meidän viiminen yhteinen Vuokatin reissu vuonna 2004. Valmistuttiin tuolloin ylioppilaiksi ja vietettiin muka viimistä kesää yhessä (lopultahan kuitenki kesä 2005 oli se meidän vika yhteinen). Tuo reissu oli myös siitä erityinen että Eki, VP, Anssi ja Jaakko voitti YleX:n kilapilun ja pääsivät Pipeihin esiintymään. Ei muuta ku jengi minibussiin (mukana myös inarilaisvahvistukset Mikkal ja Ruzze), yks penkillinen Vanilja-kossua mukaan ja suunta kohti Vuokattia ja mökkiä. Oli niin mieletön reissu! Ja pojat lavalla. Mitä suunnatonta ylpeyttä me tunnettiinkaan!

Pikku-Jukka (Ruzze) hämmästytti jengiä uskomattomalla viinanjuontitaidollaan. Tuossa alaoikealla. Oli etelän ihmiset ihmeissään ku pieni saamelainen tuli ja näytti vähän juomisen mallia.

Tuossa ylimmässä otoksessa VP oli about jokasella reissulla jossain vaiheessa iltaa tuossa tilassa. Ei se sammuminen kato aikaa eikä paikkaa. Nyt ku sitä vesseliä kattoo niin ei vois kyllä uskoa. Hahhah!

Meillähän on Sarin kanssa tunnetusti Suomen paras huumori. Pipefesteillehän oli pakko tehdä mukaan paidat jossa toisessa lukee "Edorf oon raskaana sulle" ja "NitLang haluun sua".

Valokuvalaatikon lisäksi löysin pahvilaatikollisen aarteita musiikin muodossa. Ja sieltä löyty poikien levyt. Ekin levyssä oli niin härski omistuskirjotus että sitä en kehtaa tähän edes kirjottaa. Ja sitten tietysti löyty road tripeillä mukana ollu poltettu levy, eli parhaat pojat Ambassa ja Edorf.

Näin lopuksi on aivan pakko esitellä se 18-vuotias Ritu joka aina välillä haluaisin olla vieläki. Tai oikeastaan en ehkä välttämättä niinkään se 18-vuotias, vaan haluaisin hetkeksi päästä elämään just näitä ylläolevia juttuja uudestaan!

Mutta niin se aika vaan kuluu. Mutta se mikä on parasta, on nää muistot, ja ne ei onneksi kulu mihinkään.

Nykyään Maikku asuu Hämeenlinnassa kahden lapsen äitinä. Elsi ja Topias on mulle silkkaa rakkautta! Anssi asuu Helsingissä ja meni viime vuoden lopulla naimisiin ihanan Marian kanssa. Täydellinen pari ja toivon että elämä on heillä onnellinen maailman loppuun saakka. VP asuu myös Helsingissä, pitäähän veljen nyt asua jossaki hollilla että pystyn pitämään siitä välillä huolta. Eki asuu Tampereella Janitan (elämänsä rakkauden) ja Laurin kanssa ja mies on täysin musiikin vanki. Ja hyvä niin sillä se on kyllä yks lahjakkaimpia ihmisiä musiikin parissa jonka tiedän. Ja ens keskiviikkona ois itseasiassa livemusaa tarjolla Tavastialla ku Ekin Hobo News saapuu esiintymään kera Pekka Kumpulaisen ja Pietarin Spektaakkelin!

Meidän nelikosta Mari tosiaan asuu perheineen Ivalossa, ja Krisse asuttaa Espoota pienen Rocky-koiran kanssa. Iiris (Luojan kiitos!) päätyi asumaan Rovaniemen ja Oulun vuosien jälkeen tänne. En tiiä mitä mun elämästä tulis ilman sitä.

Heini puolestaan asuu Rovaniemellä ja elelee ihanassa omakotitalossa Jannen ja kahden pikkusen tytön kanssa. Sari on asunu nyt hetken aikaa jo Ivalossa ja minusta tuntuu että Lappi on kyllä niin sen juttu. Se on siellä niin onnellinen, että välillä koti-ikävissäni käy tosi paljon ihan kateeksi! Mutta hyvällä tavalla. Jossu taas asuu Jarin kanssa Oulussa, onnellisesti naimisissa <3

Usein näiden rymyjengiläisten kesken mietittiin että minnehän se elämä meitä aikuisina sitten mahtaa kuljettaa. Se ajatus omista elämistä Ivalon ulkopuolella tuntu niin kaukaselta. En tiedä olisko meidän junnuversioille paremmin tässä elämässä voinu käydä, sitä minä siinä valokuvia selaillessa mietin. Meillä on meidän muistot, ja meillä on edelleen enemmän ja vähemmän toisemme.

(TÄSTÄ pääset lukemaan Ylen jutun Ekistä. Suosittelen ottamaan pienen hetken jutun parissa.)

Viikko 4 kuvina

Ja näin sitä tuli melkein vahingossa vietettyä melkein tipaton tammikuu. Vaikka se on mun mielestä ihan huuhaata. Mitä hyötyä se tammikuu on pitää tipattomana kun sen kuitenki kirii sitte kiinni tulevina kuukausina?

Itse päädyin tähän vähemmän hulinarikas tammikuu -ajatukseen siksi, että otti vähän koville tuo joululoma Ivalossa + uuden vuoden juhlinta Pariisissa. Ei ihan hirveästi tullu nukuttua. Siitä syystä tämä low profile -kuukausi tuli enemmän ku tarpeeseen. Mutta ei hätää! Onneksi tilanne normalisoituu jälleen ensi viikonloppuna kun lähdetään Turkuun jossa järkätään meidän eka NRJ Extravadance -risteily. Sillä reissulla meneeki sitte koko viikonloppu. Viikon päästä siis vietellään vuoden 2015 ekaa darrapäivää! Seuraavana viikonloppuna päästäänki juhlimaan Jaken 40v-bileitä, sitä seuraavana ois ekat firman bileet, siitä jatketaan sujuvasti Irkun 30v-kekkereillä ja  helmikuu päätetäänki sitte Don Huonojen keikalla. Ja onhan siellä keväälle tulossa reissu poikien kans Ekin luo Tampereelle ja Maikun luo Hämeenlinnaan Ivalon reissusta puhumattakaan että ehkä se on hyvä että tammikuu 2015:n viikonloput tuli pyhitettyä nukkumiselle. Niin ja onhan tässä yks Lontoon reissuki alustavasti suunnitteilla.

Kivoja juttuja siis tulossa, en malta oottaa en yhtään, mutta nyt ajatukset takasin tähän päivään ja kuluneeseen viikkoon!

19.1. Kävin hierottamassa hartiat ja selän. Asia joka pitäis suorittaa useammin ku kaks kertaa vuodessa!

20.1. Radiokahvikuppikokoelma se vaan kasvaa! Mutta silti (ex) NRJ:n Iltapäivän muki on edelleen mulla pöydällä. Tuijalle ja Lauralle tiedoksi <3

21.1. Mun about jokaiseen arkipäivään ja ajankohtaan klo 11.30 kuuluu lause "käsittämättömän hyvää!". Ja tarkotan Maikkarin henksuravintolaa Ukulia. Voi morjesta mitkä ruoat! Valehtelematta en ole koskaan ikinä elämässäni syöny noin isoja annoksia kerralla.

22.1. Viime sunnuntain jälkeen en olisi uskonut tekeväni paluuta keittiöön näin nopeasti mutta teinpä kuitenki! Kuvassa elämäni ensimmäinen omatekemä protskupannari! Vaikkakin se näyttää enemmän maksalaatikolta. Väri johtuu siitä että testasin laittaa sekaan mustikoita. Hyvä oli mutta pakko todeta että ilman parempi. Eli 2 munaa ja 1 banaani, ei muuta ku blenderiin, pannulle ja AVOT!

23.1. Piipahdettiin Iiriksen kans Auroran levyjulkkareissa. Oli lepposa meininki! Semifinal on kyllä kiva keikkapaikka.

24.1. Eka musisointihetki VP:n ja Sampan kans tälle vuodelle!

25.1. Käytiin Iiriksen kans Regatassa (löytyy Töölöstä) paistamassa makkaraa ja juomassa kaakaot. Aivan parasta että tätä voi harrastaa poistumatta kaupungista. Ihana tunnelma, meri siinä niin, nuotio ja musikkia. Aivan täydellistä! Viikon isoin suositus ja täydellinen viikon lopetus.

Vielä ens viikko ja siirrytään helmikuuhun. Sieltä se kevät vaan tulee, jeee!

Viikko 3 kuvina

Niin se taas viikko vierähti! Ja tämä viikko vierähti kyllä aivan törkeen nopeesti. Välillä sitä miettii että mikä tässä koko touhussa on pointti, miksi se aika kuluu niin nopeesti, mihin tässä ollaan menossa kun vauhti on tämä? Oh well. Nämä on ehkä niitä juttuja joita ei kannata miettiä vaan pitää ennemminki keskittyä siihen olemassa olevaan hetkeen.

12.1. Päivä jolloin iPhone 4s ja se kaikista vanhin käyttis vaihtui iPhone 5s:n ja uusimpaan käyttikseen. Sain siis uuden työpuhelimen! Ainoa asia mikä harmittaa ja syvästi on KAIKKIEN Whatsapp-keskustelujen häviäminen.

13.1. Tehtiin Markuksen kanssa pikavisiitti kakkoskonttoriin! Olipa ihana nähä taas tätä jengiä! Vaikka olen ollu erossa näistä ihmisistä vasta about 2 viikkoa, tuntu ku viime kerrasta olis kulunu jo kuukausia. Kovasti ovat NRJ-kollegat valitelleet toimiston hiljentymistä meidän muuton jälkeen. Tulipa sitten käytyä antamassa pienimuotoinen ääninäyte ja rikkomassa toimiston hiljaisuus. Kuten Sussu Nostalgian äänieristetystä studiosta totesi "Kuuntelinki että nyt kyllä kuuluu tuttu nauru käytävästä!". Saman totes Renne, ääneni oli kantautunu oven läpi myös rappukäytävään. Minkäs teet kun on tuolla Maikkarilla pitäny vielä vähän hillitä itteään näin alkuun. Tulee siellä kyllä varmasti vielä sekin päivä kun ääneni kantautuu neloskerroksesta sinne kaikista alimpaan.

14.1. Se semmoinen päivä, tai ilta, kun jutut lähtee lapasesta ja tuntuu että nauruun voi kuolla. 

15.1. Meillä oli VP:n kanssa välipalatreffit Kauppakeskus CityCenterin käytävällä.

16.1. Meillä oli Iiriksen ja Vilman kans pyjamabileet! Nämä illat on kyllä parhautta.

17.1. Luokkakokouksen suunnittelua. Ollaan Iiriksen kanssa mietitty jo muutama vuosi miten ois siistiä kasata meidän vuoden 2001 ysiluokat yhteen päivittämään kuulumiset. Nyt kun tässä vietellään tätä juhlavuotta ja jengi täyttää 30, tuntu ajankohta täydelliseltä! Niinpä siis luokkakokous pidetään perjantaina 24.7. Ivalossa. En malta oottaa! Niin siistiä nähä kaikki! Toivottavasti vaan mahdollisimman moni pääsee paikalle.

18.1. Tämä sunnuntai oli jokseenki vitun raskas. Niin kuin kaverit ja tutut tietää, en pidä keittiöstä enkä mistään siellä tapahtuvasta toiminnasta. En pidä ruoanlaitosta enkä myöskään osaa tehdä juurikaan mitään. Nyt kuitenkin ajauduin tilanteeseen jossa minun täytyi tehdä lasagnea varten juustokastike. Eipä juuri yllättänyt että kattila näytti lopulta tuolta. Tunsin niin järkyttävää vihaa että en hetkeen! Näin ollen lupasin jälleen itselleni että minua ei voi keittiöön vasten tahtoani enää pakottaa. Se ei todellakaan ole kaiken sen vitutuksen arvosta. 

Ja tietysti myös perjantaina ajauduin keittiöön. Tarjouduin auttamaan Iiristä kanawokin tekemisessä, yökylässä kun olin. Iiris tietää kyvyttömyyteni ja sain tehtäväkseni pilkkoa sipulia ja chiliä koska siihen nyt sentään pystyn. Irkku totes vielä siinä chiliä pilkkoessani että älä sitten vaan missään nimessä hiero silmiä. Tunti tapahtuneen jälkeen hierasin vasenta silmää sillä lopputuloksella että en ole koskaan elämässäni tuntenu niin suurta kipua, polttelua ja tunnetta että silmä lähtis irti!!!!!! Se oli KAMALAA!

Onneksi huomenna pääsee taas töihin. Tämä liiallinen tekemättömyys ja paikallaan oleminen ei vaan sovi mulle.

Tänään tuli myös kuluneeksi vuosi mummon kuolemasta. Ikävä on ihan älytön eikä tämä varmaan koskaan helpota.

<3

TO DO

Vaikka vuotta 2015 on ehditty elää tässä jo muutama viikko, on pakko palata hetkeksi muutamiin vuoden 2014 tapahtumiin. Nimittäin minun ja Iiriksen vuoden 2014 To Do -listalta löytyviin tapahtumiin.

Me tehtiin ensimmäisen kerran To Do -lista vuonna 2013. Pointtina tuolla listalla oli se, että kun välillä yhteinen aika tuntuu olevan kortilla, päätettiin pistää paperille 10 asiaa jotka tultais tekemään yhdessä vuoden aikana. Niiden juttujen piti olla sellaisia joita ei olla aikaisemmin yhdessä koettu tai sellaisia jotka on pitäny toteuttaa jo kauan aikaa sitten mutta ei olla saatu aikaiseksi. Tuosta listasta ja sen jutuista tuli niin hyvä mieli ja mielettömät muistot, että päätettiin tehdä se uudestaan vuonna 2014.

Tästä meidän vuosi 2014 siis alkoi.

Telttaretki suoritettiin viime syksynä Nuuksiossa. (Kiitos vielä teltan lainaamisesta Mikko Suursalmi!) Ihan uskomatonta että täällä pääkaupunkiseudulla oli tullut asuttua 9 vuotta eikä kertaakaan ollut tullut mieleen lähteä piipahtamaan kyseisessä paikassa. Itse ehdotin ensin että telttailu olisi suoritettu Iiriksen pikkusiskon Tuijan takapihalla ihan vain turvallisuutemme vuoksi, mutta olen ikuisesti onnellinen että Iiris puhui mut ympäri Nuuksioon! Nyt tiedän mihin suunnata kun koti-ikävä seuraavan kerran iskee. Mitkä mielettömät maisemat! Istuttiin nuotiolla yöhön asti, paistettiin vaahtokarkkeja ja tyhjennettiin pussillinen valkkaria. Mikä ihana luonnonrauha! Tämä reissu otetaan kyllä uusiksi. 

Listalla oli myös kohta Kauneusloma Tallinnaan. Ihan ei sinne asti päästy mutta tänä vuonna olisi tarkoitus ottaa uusi yritys.

Elämämme ensimmäisen purjehdusreissun meille mahdollisti MC ja Amalia. Isoin kiitos <3 Jännitysmomentin tälle reissulle toi se, että Iiris oli toipumassa edellisen illan häähumusta kun lähtökäsky kävi. Ja tähän lisänä Miikan kauhutarinat poikien edellisvuoden darrasesta purjehdusreissusta toi vielä extrajännityksensä. Raitis meri-ilma teki kuitenkin tehtävänsä eikä pahasta olosta ollu tietoakaan! Mutta olipa tämä kyllä aluksi aika pelottava kokemus. Ekat 15 minuuttia oli täynnä huutoa ja naurua silleen paniikinomaisesti.  Helsinki on kyllä niin kaunis mereltäkin katsottuna. Tämä reissu on pakko päästä tekemään myös uusiksi!

Eipä oltais ikinä voitu kuvitella mihin listan kohta 4, matka sellaiseen paikkaan Suomessa missä kumpikaan ei ole käyny, meidät veisi. Itse kuvittelin tämän vievän meidät Tuuriin Keskisen karavaaniparkkiin, mutta päädyttiinkin sata, ellei jopa tuhat, kertaa parempaan paikkaan: Pyhtään Saaristomarkkinoille! Siellä oli todella rehellinen meininki. Lähdettiin tekemään mökkireissu Nean mökille Kotkan liepeille, johan tätäkin reissua ehdittiin suunnitella vissiin 4 vuotta. Kyseinen viikonloppu sisälsi useita kohokohtia ja yksi niistä oli Pyhtään Saaristomarkkinat. Nea, tämäkin reissu me halutaan uusia! Oot Suomen turvallisin venekuski ja sulla on maailman ihanin saari ja mökki <3

Lavatanssit on ollut meidän listalla jo 2 vuotta eikä vieläkään päästy! Vinkkejä hyvistä tanssilavoista otetaan vastaan, sillä kesä 2015 me ollaan niin lavalla!

Ajatus oman biisin tekemiseen taisi tulla siitä, että olemme Iiriksen kanssa aika musikaalinen kaksikko. Iiris riimittelee lennosta biisin ku biisin, ja minä puolestani hallitsen eri soittimet. Eli hittibiisin ainekset oli noin niin kuin luonnostaan jo kasassa. Niinpä eräänä iltana syntyi "Sammeli". Biisi jonka ensiesitys odottaa vielä tulemistaan.

Pullopostia pääsiin lähettämään kesän 2014 ensimmäiseltä NRJ@Sea-risteilyltä kesäkuussa. Paatti seilaa Helsingin edustalla, ja ajateltiin tämän olevan juuri sopiva sijainti postin lähettämiseen. Kirjoitettiin pullon sisään kirje jossa kerroimme mistä tässä hommassa on kyse. Kirjoitimme kirjeeseen myös yhteystietomme ja muutaman faktatiedon toisistamme (tai siis Iiris kirjotti) kuten "Iiris on absolutisti" ja "Riikka on maailman kaunein". Ajateltiin että joku saattaa ottaa meihin yhteyttä 40 vuoden päästä mutta eipä mitään! Aikaa pullopostin lähettämisestä ehti kulua 2 kuukautta kun Iiris sai sähköpostia Virosta! Tarkemmin ottaen Neemestä. Eräs rouva laittoi viestiä että hänen lapsenlapsensa oli löytänyt pullon kotinsa rantakivikosta. Tästä tuli uskomaton fiilis! Ja hyvä mieli tästä tuli myös postin löytäneelle rouvalle. Taas hyvä esimerkki siitä miksi tämmöisiä juttuja kannattaa toteutella. Vieläki hymyilyttää kun tätä miettii!

Hyväntekeväisyys oli meidän listalla jo vuonna 2013 ja silloin teimmekin lahjoituksen Pelastakaa Lapset ry:lle. Vuonna 2014 hyväntekeväisyyden piti olla jotain konkreettista tekemistä mutta jostain syystä tämä nyt meni meiltä ohi. Mutta ei hätää! Tänä vuonna tehdään hyvää viime vuodenkin edestä.

Koffin ratikka on myös ollut meillä listalla jo pari vuotta, mutta sinne nouseminen ei näytä olevan niin helppoa. Tänä kesänä uusi yritys!

Myös kohdan 10 kohdalla on pakko todeta että luulin äkkilähdön tarkoittavan vuonna 2014 äkkilähtöä ulkomaille mutta pieleen meni sekin arvaus. Vuoden 2014 äkkilähtö vei meidät viettämään juhannusta Ikaalisiin! Ja siis tämän äkemmin ei reissuun voi ihminen lähteä! Oltiin pakkaamassa kamoja Pihlajasaarta ja piknikiä varten kun suunnitelmat muuttuivat lennossa road tripiin kohti Ikaalista. Kiitos Vantaan jengi, olihan meillä taas hauskaa!

Listalle pitää jättää aina varaa jokereille, ja noita jokereita meidän vuoteen mahtu taas vaikka millä mitalla!

Ja niin tuli eilen taas aika kasata uusi To Do -lista. En malta oottaa mitä kaikkea tämä vuosi pitääkään sisällään ja millasiin paikkoihin se minua ja Irkkua tuleekaan viemään!

Vuoden 2014 To Do -listalle ja sen kohdissa mukanaolleille isoa rakkautta!

<3

p.s. Kiitos Iiris superisti näistä kuvista! Tiiän että siinä oli ihan törkeen iso homma penkoa nämä kaikki kohdat ja kuvat. Sitä videota en saanu tähän lisättyä jostain syystä mutta @rituliinan Instagram-tilillä se on tallessa.

Viikko 2 kuvina

Tästä se taas alkaa: Päivän kuva -projekti. Tämä on kyllä semmonen projekti jota on ollu suorastaan ikävä. Tarkoitus on siis ottaa kuva jostain päivän tilanteesta, taltioida hetki joka muistuttaa kyseisestä päivästä. Varoituksen sanana kerrottakoon että näitä kuvia harvemmin tulee otettua harkiten ja sensuuri iskee hyvin harvoin. Eli jos kuulut elämääni saatat hyvin joutua tallennetuksi Päivän kuvaani.

Päivän kuvien vuosi alkaa viidennestä päivästä siksi, että vuoden 2015 ensimmäiset päivät vietettiin Pariisissa. Reissu oli kokonaisuudessaan yhtä Päivän kuvaa ja siitä löytyy materiaalia edellisestä kirjotuksesta.

5.1. Vuosi startattiin vahvasti ensimmäisellä sairaslomapäivällä. Pariisista mukana tuotu 12-tuntinen oksennustauti aiheutti sen että syömättömyyttä kesti 2 päivää ja painoa tippu 2 kiloa. Tästä sohvalta en juuri maanantaina liikkunu yhtään mihinkään.

6.1. Takasin elävien kirjoissa! Tiistaina oli vihdoin pakko purkaa kamat ja pistää pyykkikone huutamaan. Ja sitä pyykkäämistä riitti. Ja imuroimista. Ja tiskaamista.

7.1. EKA TYÖPÄIVÄ MTV:LLÄ! Heräsin ennen seiskaa oottamaan joko sais lähteä töihin. Olin innoissani niinku ekaluokkalainen ekana koulupäivänä!

8.1. Pakattiin Vilman kanssa reppuun kaikkea tarpeellista (eli viinerit ja Bepanthen) ja lähettiin parantamaan myöskin Pariisin reissusta toipuva Iiris. Ei ihan täysin saatu sitä paranemaan mutta ainaki toivottavasti oloa vähän helpommaksi <3

9.1. Kävin testaamassa työpaikan salin. Ja tein vuoden ekan treenin. Ei paljon naurattanu.

10.1. Tämä päivä ansaitsee 4 Päivän kuvaa! Tulipa tehtyä asioita joita ei ole koskaan aiemmin tullut tehtyä. Ensin Tornin näköalatasanteelle ihastelemaan Helsinkiä (rakastan tätä kaupunkia edelleen!), sitten ekaa kertaa testaamaan Döner Harju (vahva suositus!) ja siitä iltakahville Kallioon paikkaan jossa ei ole koskaan ennen oltu (en muista edes nimeä). Lopuksi saunaa, suklaata ja sipsiä. Kiitos Iiris, Miikka ja MC! Hyvä lauantai. Niin ja käytiinhän me Irkun kanssa myös Kampin hiljaisuuden kappelissa. Paikka jossa on pitäny vierailla siitä lähtien ku se rakennettin. Suosittelen.

11.1. Sunnuntai ei häviä ihanuudessaan yhtään lauantaille. Anni on vaan niin ihana. Aina maailman parasta nähä ja vaikka välillä on pitempiäkin hetkiä ettei olla yhteydessä, juttu jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Illalla saatiin sitten Iiriksen kanssa taas ilolla todetta että on tuo Viljasen Miikka aikamoinen mestari keittiössä. Otti ja leipo pellillisen mustikkapiirakkaa koska semmosta neideillä teki mieli. Sillä välin me Iiriksen kans askarreltiin Iiriksen 30v juhliin lautasliinoja. Koska Irkkuki liittyy ens kuussa tähän uskomattoman upeaan kolmekymppiskerhoon! Askarteluhetken tiimellyksessä tuli todettua ääneen että mikäli olette joskus suunnittelemassa häitä ja minua kaasoksi, niin miettikää uudemman kerran.

Ei yhtään pöllömpi vuoden eka viikko!