Viikko 3 kuvina

Niin se taas viikko vierähti! Ja tämä viikko vierähti kyllä aivan törkeen nopeesti. Välillä sitä miettii että mikä tässä koko touhussa on pointti, miksi se aika kuluu niin nopeesti, mihin tässä ollaan menossa kun vauhti on tämä? Oh well. Nämä on ehkä niitä juttuja joita ei kannata miettiä vaan pitää ennemminki keskittyä siihen olemassa olevaan hetkeen.

12.1. Päivä jolloin iPhone 4s ja se kaikista vanhin käyttis vaihtui iPhone 5s:n ja uusimpaan käyttikseen. Sain siis uuden työpuhelimen! Ainoa asia mikä harmittaa ja syvästi on KAIKKIEN Whatsapp-keskustelujen häviäminen.

13.1. Tehtiin Markuksen kanssa pikavisiitti kakkoskonttoriin! Olipa ihana nähä taas tätä jengiä! Vaikka olen ollu erossa näistä ihmisistä vasta about 2 viikkoa, tuntu ku viime kerrasta olis kulunu jo kuukausia. Kovasti ovat NRJ-kollegat valitelleet toimiston hiljentymistä meidän muuton jälkeen. Tulipa sitten käytyä antamassa pienimuotoinen ääninäyte ja rikkomassa toimiston hiljaisuus. Kuten Sussu Nostalgian äänieristetystä studiosta totesi "Kuuntelinki että nyt kyllä kuuluu tuttu nauru käytävästä!". Saman totes Renne, ääneni oli kantautunu oven läpi myös rappukäytävään. Minkäs teet kun on tuolla Maikkarilla pitäny vielä vähän hillitä itteään näin alkuun. Tulee siellä kyllä varmasti vielä sekin päivä kun ääneni kantautuu neloskerroksesta sinne kaikista alimpaan.

14.1. Se semmoinen päivä, tai ilta, kun jutut lähtee lapasesta ja tuntuu että nauruun voi kuolla. 

15.1. Meillä oli VP:n kanssa välipalatreffit Kauppakeskus CityCenterin käytävällä.

16.1. Meillä oli Iiriksen ja Vilman kans pyjamabileet! Nämä illat on kyllä parhautta.

17.1. Luokkakokouksen suunnittelua. Ollaan Iiriksen kanssa mietitty jo muutama vuosi miten ois siistiä kasata meidän vuoden 2001 ysiluokat yhteen päivittämään kuulumiset. Nyt kun tässä vietellään tätä juhlavuotta ja jengi täyttää 30, tuntu ajankohta täydelliseltä! Niinpä siis luokkakokous pidetään perjantaina 24.7. Ivalossa. En malta oottaa! Niin siistiä nähä kaikki! Toivottavasti vaan mahdollisimman moni pääsee paikalle.

18.1. Tämä sunnuntai oli jokseenki vitun raskas. Niin kuin kaverit ja tutut tietää, en pidä keittiöstä enkä mistään siellä tapahtuvasta toiminnasta. En pidä ruoanlaitosta enkä myöskään osaa tehdä juurikaan mitään. Nyt kuitenkin ajauduin tilanteeseen jossa minun täytyi tehdä lasagnea varten juustokastike. Eipä juuri yllättänyt että kattila näytti lopulta tuolta. Tunsin niin järkyttävää vihaa että en hetkeen! Näin ollen lupasin jälleen itselleni että minua ei voi keittiöön vasten tahtoani enää pakottaa. Se ei todellakaan ole kaiken sen vitutuksen arvosta. 

Ja tietysti myös perjantaina ajauduin keittiöön. Tarjouduin auttamaan Iiristä kanawokin tekemisessä, yökylässä kun olin. Iiris tietää kyvyttömyyteni ja sain tehtäväkseni pilkkoa sipulia ja chiliä koska siihen nyt sentään pystyn. Irkku totes vielä siinä chiliä pilkkoessani että älä sitten vaan missään nimessä hiero silmiä. Tunti tapahtuneen jälkeen hierasin vasenta silmää sillä lopputuloksella että en ole koskaan elämässäni tuntenu niin suurta kipua, polttelua ja tunnetta että silmä lähtis irti!!!!!! Se oli KAMALAA!

Onneksi huomenna pääsee taas töihin. Tämä liiallinen tekemättömyys ja paikallaan oleminen ei vaan sovi mulle.

Tänään tuli myös kuluneeksi vuosi mummon kuolemasta. Ikävä on ihan älytön eikä tämä varmaan koskaan helpota.

<3