30

Täytin tasan viikko sitte 30. Vitsi miltä se kuulostaa! Kuulun siihen vähemmistöryhmään joka ei ole tuntenu asiasta kriisin häivääkään. Kaikki muut ympärillä on tosin tehny sen mun puolesta.

Päätin jokunen vuosi sitten että sitten kun täytän 30 niitä lähdetään juhlimaan kavereiden kanssa Pariisiin. Iiris muistutti mua asiasta viime vuoden alussa, että ens uusi vuosi taidetaan juhlia maailmalla. Sitten se taisi mainita asiasta kesäkuussaki. Ja eipä menny sitten kauaa kun kuudella jätkällä oli lentoliput taskussa.

Mutta ennen kuin päästiin Pariisiin saakka alotettiin näiden kolmekymppisten juhlinta. Ja voi pojat että niitä juhlittiinki sitten oikein urakalla! Ensimmäiset yllärisynttärit järjesti NRJ:llä työkaverit 19.12. ennen joululomalle lähtöä. Voi sitä onnenkyyneleiden määrää. Mut valtas niin suuri onnellisuuden tunne noista ihmisistä. Ihan käsittämätöntä millasten tyyppien kanssa oon saanu työskennellä. Oon aina sanonu että me ollaan ku yks iso perhe. Vitsi että me osataan tapella keskenämme, mutta kyllähän me lopulta oikeasti toisistamme tykätään <3

Sitten tulikin se kauan odotettu joululoma Ivalossa. Lupasin äidille että kolme päivää olen lomasta kotona, mutta kun Tapaninpäivä koittaa, ei tarvi kotiin odotella. Enpä osannu arvata en mitenkään että TAAS oli tiedossa yllärijuhlat! Tällä kertaa kavereiden kanssa. Isosisko ja Sari oli alkanu suunnittelemaan näitä juhlia mun edellisen lokakuisen reissun jälkeen. KAIKKI TIESI NÄISTÄ! Paitsi minä. Näistä juhlista en ala enää edes kirjottamaan koska sanat ei riitä. Ja taas tuli itkettyä. Se ihmisten määrä mikä siinä vuokrahuoneessa oli...Ihan tajutonta! Ja tajuttomimmat oli jatkot! Siellä sitä vasta jengiä oliki.

Paula, Sari ja te kaikki muut, KIITOS vielä. En kykene edelleenkään ku mykistyneenä miettimään mitä te mulle teitte. Vähän niiku töissäki, me ollaan Ivalossaki kaikki vähän niiku yhtä suurta perhettä. Haha :) Paluulennolla takasin Helsinkiin herrasmies kysäs vieruspenkiltä että "niin sinulla oli ne 3kymppiset?". Hyvin häkeltyneenä tilanteesta sain sanottua että ei, ne on vasta tulossa. Niin se sana kylän kovimmista kemuista kiirii. Hyvää työtä jengi! ARVOSTAN!

No mutta. Niin koitti 30.12. ja suunta kohti niitä oikeita synttäreitä. Unelmajuhlia ja Pariisiia. Saatoin saada onnenpuuskia ihan yks tai kaks kun päästiin perille. Olin siinä vaiheessa itkeny ja juhlinu kuitenki jo kahet juhlat läpi, eli näytin ihan kamalalta. Ja väsymys oli aika hurja. Niin mustat silmänaluset ja niin painavat silmät. Mutta olinpa ainaki onnellinen sankari! Pariisin reissua en ala tähän avaamaan, tän reissun muistot säilyy mielessä elämän loppuun saakka. Pari avainsanaa tosin pakko kirjottaa tähän muistuttamaan jos joskus niin vanhana tätä luen että muisti meinaa pettää: 3päivänkänni, Eiffel-torni, räppiklubi, pannuhuone, piippuhylly, kylpyamme, kotibileet, rakkaussilta, seine (joki ja se biisi), respaäijä, TEL ja ebola. Kaiken kaikkiaan siis täydellinen reissu! Kiitos Miikka, Sari, Iiris, Pyry ja Antti. Luojalle Kiitos teistä kultakimpaleista ja iso suukko!

Kiitos te kaikki tuntemattomat herrasmiehet jotka halusitte kuvaan kanssani! Kerrankos sitä venäläiseksi malliksi erehdytään luulemaan. Kiitos myös intialaisherroille ruususta!

Ei menty kuokkimaan kenenkään hautajaisiin. Siellä lepää Jim Morrison.

Ja tämä reissu todella tullaan muistamaan joka kropan solulla. Siinä ihanimmassa hyvässä ja pahassa. 4/6 porukasta koki oksennustaudin ihanuuden. Pyry ensimmäisenä yönä, Miikka kolmantena. Minä ja Sari onneksi vasta Suomeen päästyämme. Iiris puolestaan sai vuosisadan flunssan, siihen kolmet lääkkeet ja viikon sairasloman.

Että semmoset kolmekymppiset! Kiitos siitä että se luku täytetään vain kerran. Jokohan tässä ois itketty onnesta yhen ihmiselämän edestä?

Kaverini Aleksin synttäriviestiä lainatakseni: "Sä oot eka ketä mä nyt jotenki yllätyin että oot muka 30". Niinpä.