Miksi?

Siksi, että äitikin pysyy kärryillä tyttärensä elämässä. Ja siksi että joululomalla kotona Ivalossa pari kylänmiestä ilmaisi halukkuutensa päästä näkemään enemmänkin elämäni tapahtumia.

Faktahan on että sitä tapahtumaa kyllä riittää. Ihan noin niin kuin työnkin puolesta. Olen suorastaan etuoikeutettu että saan tehdä työkseni jotain tämmöistä, eli olla mukana tuottamassa erilaisia tapahtumia kahdelle sikasiistille radiokanavalle, Radio NRJ:lle ja Radio Nostalgialle. Tämä on se mitä rakastan.

Puhelin täyttyy kuvista niin töissä kuin vapaalla, joten Facebook-kavereitani säästääkseni ajattelin alkaa säilömään niitä tänne. Onpa sitten jotain mitä vanhana katsella kun paperivalokuvien teettämisestä on tehty niin vaivalloista, valokuva-albumeita ei jaksa enää tehdä ja ulkoiselle kovalevylle kuvat pelottaa siirtää.

Sitten vielä se Päivän kuva -albumi. Pidin sellaista muutama vuosi sitten Facebookissa ihan vain omaksi huvikseni. Se toimi mulla kuvapäiväkirjana ja rakastin sitä. Tietämättäni tästä tuli kuitenkin monelle kaverille ja vähemmänkin kaverille jokapäiväinen rutiini käydä katsomassa Ritun Päivän kuva ja sen päättyminen harmitti monia. Myös itseäni. Eli jatkukoon tämäkin aikanaan vuoden kestänyt projekti täällä.

Minusta tuntuu että olen ehtinyt elää jo muutaman elämän verran näissä upeissa seikkailuissa vaikka täytin VASTA 30.

LIVING THE LIFE TO THE FULLEST!

<3